Arvostakaa ratsastamista jooko

Pahoittelut vaihteeksi angstauspostauksesta. Tuntuu että niitä täällä nyt taas riittää.

Keskiviikkona poni piti juoksuttaa ja katsoa miten se liikkuu. Jos olis puhdas niin sais aloittaa laukannostojen kanssa. Kuka haluaa veikata, oliko puhdas vai ei?

Ei tietenkään ollut.

Helvetinhelvetinhelvetti.

 Vasempaan kierrokseen ihan selkeästi otti oikealla etujalalla eli siihen kierrokseen ulkojalalla lyhyempää askelta. Tosin jos nyt oikein hakemalla hakee jotain positiivista, niin se, että se oej oli ep ulkojalkana eikä sisäjalkana, vois tarkoittaa sitä, että sillä on vaan ne lavat edelleen jumissa. Koittaa nyt sitten ottaa selvää siitäkin.

Vaikka mä aina valitan mun pessimistikavereille sitä, kuinka ne suhtautuu kaikkeen niin skeptisesti ja "pessimisti ei pety"-asenteella, niin mä alan pikkuhiljaa olla kateellinen. Ikuisena optimistina mä aina koitan nähdä valoisat puolet ja mikä pahinta, annan itselleni luvan unelmoida, ja PAM. Joka kerta ne unelmat ja toiveet ammutaan alas ja joka kerta vaan tippuu korkeemmalta. 

Ehkä olis vaan helpompaa olla pessimisti ja olla varma siitä, ettei toi poni tule ikinä toipumaan. Optimistina mä joka kerta toivon, että olisko se nyt kunnossa. Ja ei. 

Mä tässä tänä iltana surffailin netissä ja päädyin lukemaan erään kouluratsastajan blogia. Yhtäkkiä iski taas, miten paljon mä oikeesti kaipaan kunnon ratsastamista. Viimeksi mä olen ratsastanut kunnolla syyslomalla, silloin kun ratsastin Sissillä, Roosasta en edes muista. Roosalla oon laukannut viimeks ehkä syyskuussa tai lokakuun alussa, mutta sillonkin se oli sellaista säästelyä. Varmaan menee elo-syyskuun vaihteeseen tai korkeintaan syyskuun puoleen väliin, kun olen viimeksi Roosalla ratsastanut ilman pelkoa puhtaudesta. Kun ollaan viimeksi kunnolla työskennelty ja keskitytty siihen ratsastukseen eikö siihen liikkuuko kaikki jalat samalla tavalla.

Mä haluisin niiiiiiin paljon taas ratsastaa kunnolla. Mä antaisin varmaan mitä vaan, että Roosa olis kunnossa ja saatais taas tehdä töitä yhdessä. Onhan muillakin ratsastaminen ihan jees, mutta ei se kertakaikkiaan vaan ole sama asia kuin Roosan kanssa. Kun kolme ja puoli vuotta ratsastaa jollain käytännössä joka päivä, siinä oppii tunteen sen hevosen ihan läpikotaisin. Ja toisaalta, vaikka kuinka luulis tuntevansa, aina löytyy jotain uutta. Se on koukuttavaa se.

Kai mä halusin kirjottaa tän postauksen ihan vaan herätelläkseni taas teitä, joiden hevoset on kunnossa, joilla ei oo ikinä ollut mitään isompaa. Olkaa siitä kiitollisia! Älkää suhtautuko siihen itsestäänselvyytenä, koska ei se ole. Mä en tajunnut meidän ekan talven aikana olla kiitollinen siitä, että mulla on terve poni ja jälkikäteen se kaduttaa. 

Vaikka se tuntuis vähän hölmöltä (ainakin näin meidän aina-niin-negatiivisten suomalaisten näkökulmasta), arvostakaa jokaista tervettä päivää. Jos huvittaa juhlia, juhlikaa sitä, että teidän hevoset on kunnossa ja te saatte tehdä sitä mistä te tykkäätte. Koska ikinä ei tiedä milloin se loppuu. Hevonen saattaa olla edellisenä päivänä ihan huippu - ja yhtäkkiä, seuraavana päivänä jänne poikki. Tai mitä vaan. Yhtäkkiä kaikilta toiveilta vaan putoo pohja pois ja jos ei oo tajunnut arvostaa hyviä hetkiä, ei lopulta jää käteen yhtään mitään.

Niin, ja älkää valittako siitä, että teidän hevosilla on virtaa ja ne jaksaa päivästä toiseen työskennellä kunnolla. Älkää voivotelko sitä, miten jalkojen hoitoon menee kauheesti aikaa, tai loppukäynteihin, tai kunnon verkkoihin. Hoitakaa ne kunnialla, pliis.

Niin, ja älkää ainakaan valittako siitä, että ette jaksais ratsastaa tai työskennellä, että olis paljon kivempaa vaan pitää kävelypäiviä. Koska niitä kävelypäiviä ehtii pitää ihan tarpeeks sitten kun siltä hevoselta pamahtaa joku paikka rikki. Ja silloin muistelee kaihoisasti niitä aikoja, kun oli valinnanvaraa työskentelyn ja kävelyn välillä.

Mä en tiedä onko tässä postauksessa nyt mitään järkeä, mutta mun oli pakko saada purkautua tänne. Yrittäkää ymmärtää.

Niin, ja Roosalla on perjantaina (eli huomenna) kengitys. Ja joskus about viikon päästä toinen kranio. Sitten alkaa varmaan nähdä, auttaako se mitään. Optimistipuoli haluaa ajatella, että sillä poni ehkä tulisi paremmaksi, mutta katsellaan nyt (okei, en mä pysty estämään itseäni toivomasta, katotaan taas kuinka lujaa romahdetaan alas). Siihen asti nyt kuitenkin varmaan jotakuinkin kävellään, tai saatan yrittää juoksuttaa uudelleen ja katsoa miten menee.

Arkistojen aarteita, tää taitaa olla kesältä 2013 ja ehkä seuravalkuista? tai jostain. Ääääääääh tahtoooooooo ratsastaa.

Näkyillään ( ja arvostakaa niitä terveitä hevosianne)! :)

Kraniohoitoa ja jalkojenrepimistä

Roosa on edelleen kävelyllä, kuinkas muutenkaan. Metacam-kuuri loppui pari päivää sitten, ihan hyvä vaan, Roosa kun alkoi vaikuttaa vähän turhan innokkaalta joka kerta kun otin lääkepakkauksen esiin. Lääkeaddiktio tästä nyt vielä puuttuiskin.

Klinikallakin todetun lapojen jäykkyyden takia ollaan käynnissäkin tosi paljon tehty kaikkia väistöjä, avoja ymsyms ja koitettu niillä saada lapoja irroiteltua. Vähän oon tuskaillut sen kanssa, kun Roosa tuppaa painamaan tosi vahvasti vasemmalla lavalla sisään. On se sitä tehnyt aina, mutta nyt jotenkin paljon vahvemmin kuin ennen. Varsinkin jos on "jännempi" kohta, poni yrittää vääntäytyä ihan vinoon. Siinä sitten käydään aina tahtojen taistelua aiheesta "kuljetaanko suorana vai ei".

Sen lisäksi, että ollaan ratsastaessa irroiteltu, oon koittanut vähän "hieroa" ponia eläinlääkärin ohjeiden mukaan, eli vähän koittanut irroitella lavan ja alakaulan lihaksia. Lisäksi oon venytellyt sen lapoja vetämällä etujaloista. Roosa ei ole ollut ihan varma mitä mieltä siitä pitäis olla, mutta tähän asti se on suhteellisen nätisti kuitenkin antanut venytellä.

Tänään Roosa sai kokeilla kraniohoitoa, tai kranio-sakraaliterapiaa se taitaa oikeasti olla. En itse päässyt paikalle, mikä oli tosi harmi, koska en hirveesti tiiä, miten se toimii ja olisin halunnut nähdä. Jouduinkin sitten googlailuhommiin, kun koitin selvittää, mitä ponille tehtiin. Mun käsitykseni mukaan se perustuu jossain määrin aivo-selkäydinnestekiertoon ja siihen liittyvään "pulssiin", sekä elimistön omaan harmoniaan. Tai jotain. En mä oikeasti tiedä, mutta google on kiva kaveri, etsikää tekin toki. :D

Nyt katsellaan sitten, miten toi vaikuttaa Roosaan. Jokaisen hevosen reagointi on vähän yksilöllistä ja välttämättä ekan hoitokerran jälkeen ei näe vielä vaikutusta. Poni oli kuitenkin ollut vissiin aika kireä joka puolelta, ja varsinkin takapäästä (ohhoh, Roosa päästi käsitteleen takapäätä), mutta takaa oli kai aika hyvin kireydet auenneet. Pari päivää poni ihan nyt vaan seisoo paikallaan, sitten pari päivää kevyttä liikuntaa. Heh, no problem, kävelyllä ollaan muutenkin. Lisäksi viikon verran se kuulemma saattaa olla ihan outo, tiedä nyt sitten mitä se Roosan kanssa tarkoittaa :D
Parin viikon päästä olisi tarkoitus ottaa uudestaan, toivottavasti pääsisin silloin itsekin paikalle, olis niiiiin kiinnostavaa nähdä!

Elämäni ponit

Ei ole viime aikoina ollut mitään uutta kerrottavaa saikkuilevasta Roosasta, joten ajattelin tehdä vähän erilaisen postauksen ja kertoa vähän "elämäni hevosista". Tai ehkä poneista lähinnä. Mutta pääideana siis tosiaan kertoa mun elämään ja ratsastukseen eniten vaikuttaneista tai muuten vaan lempparihepoista.

Ensimmäisenä ensimmäinen ja ainoa hoitoponini, iki-ihana pikkuponi Maja eli tutummin Maija. Maija on vuonna 1995 syntynyt pikkuinen tuntiponi Vahannan ratsastuskoululta. Hoidin Maijaa monta vuotta, aina siihen asti kunnes sain Roosan. Se oli myös vaikka kuinka pitkään mun vakkariratsu, ja parin vuoden ajan en melkein millään muilla ratsastanutkaan. Saati sitten kisannut.

Maija on opettanut mulle kaiken mitä mä tiedän päättäväisyydestä. Se on halutessaan uskomattoman itsepäinen ja laiska, eikä siitä varmaan sen takia kauheen moni ainakaan silloin tykännyt. Se hyppää kuitenkin ihan älyttömän hyvin niin pieneksi poniksi, ei 80cm ollut vielä mikään ongelma. Silloin kun poni sattui olemaan sillä tuulella, että sitä kiinnosti. Se on (vai oli, kauheen vaikee päättää aikamuoto kun ei ole mitään hajua onko se edelleen sellainen millaisena mä muistan sen) ihan älyttömän nopee liikkeissään esteitä väistellessään, ja mäkin olen tippunut sieltä monta kertaa. Silti jostain syystä olin ihan hullaantunut siihen.

Maija oli kerran myyntiuhankin alla, ja muistan kun mulle kerrottiin, että se tulisi lähtemään seuraavana päivänä. Onneksi kerrottiin, sain tilaisuuden mennä hyvästelemään yhdessä kaverini kanssa. Silloin tuntui aika masentavalta ja puoli iltaa meni itkiessä ponin karsinassa. Monen sattuman summana se, jonka piti poni hakea, ei kuitenkaan päässyt tulemaan seuraavana päivänä ja jostain syystä se poni vain jäi Vahantaan. Ja on siellä edelleen. Musta on aina niin ihanaa kun välillä näen sen tallilla.

Maija on varmaan Roosan jälkeen mulle eniten merkannut kavioeläin.

Jossain vaiheessa valitettavasti kasvoin Maijalle liian pitkäksi ja jouduin siirtymään isompaan poniin. Kuvioihin astui Roxzanna eli Rosa. Rosa on kimo tamma, joka on aivan ponin ja hevosen rajoilla. Rosa on(/oli?) tosi kiltti sekä ratsastaa että hoitaa, ja siitä tulikin jossain määrin mun vakkari Maikin jälkeen. Valitettavasti Rosa oli suosittu muidenkin keskuudessa, joten en saanut sitä yhtään niin "omakseni" kuin Maijaa. Onneksi kuitenkin kävin ponivalkussa, ja siellä muistaakseni Rosa oli aika usein mun vakkarina, joten sain varata sitä kisoihin.

Rosan kanssa oon hypännyt ensimmäisen 80 cm ratani ikinä, ja Rosan kanssa oon myös käynyt ekat ulkopuoliset kisani (mikä ei ollut Vahannasta ihan helppoa ;) ). Rosan kanssa ollaan kertaalleen oltu Vahannan derbykisoissa. Rosan kanssa päästiin myös kesällä 2011 Tuntiratsastajien mestaruuskisoihin kisaamaan ponimestaruudesta. Muistaakseni mentiin sekä koulua että esteitä. Koulu ei mennyt ihan putkeen, varsinkaan kun en silloin ihan vielä haltsannut hevoseen vaikuttamista, ja Rosa on aina ollut vähän jäykkä. Esteissä mentiin sekä tervetuliaisluokka että varsinainen mestaruusluokka. Tervetuliaisluokka nollilla ja mestaruudessa pudotettiin toisen vaiheen ensimmäinen este. Silloin kyllä ärsytti, mutta ehkä sekin on jotain opettanut (kuten että tarkista aina suojien kiinnitys ennen rataa). No, anyway, Tuntsarit oli meidän viimeinen yhteinen juttu, koska samana kesänä kuukautta aiemmin olin saanut Roosan, ja melkein heti tuntsarien jälkeen lopetin Vahannassa.

Kolmas mulle spessu poni on Kotimäen Mystic eli Tiku. Tiku on myöskin aika pieni, ehkä ~130cm korkea welshruuna. Tiukulla ratsastin paljon sen vuoden aikana, kun Niihamassa Horsefortella kävin tunneilla. Alusta asti katsoin, että kivannäköinen poni, ja muutaman viikon jälkeen kysyin voisinko saada sen tunnille. Siitä se lähti. Tiku oli mulla MOH-heppana (melkein oma hevonen-jutska HF:lta) kuukauden ja sen jälkeen ei sitä enää mohhiin tarvinnut ottaa, menin sillä käytännössä kaikki tunnit about kolme kertaa viikossa. Maijan tavoin Tiku ei ollut niihin aikoihin mitenkään erityisen suosittu ratsastaa, koska se tuppasi saamaan lähtöjä ja pudotti varsinkin pienemmät ratsastajat. Meitä oli muutama, jotka ratsastettiin ja kisattiin sillä enemmän. Tikukin muistaakseni oli jossain vaiheessa uhkauksen alla, että jos pudottaisi vielä yhden ratsastajan niin saisi lähtöpassit.

Tiku oli oikeestaan ensimmäinen, joka alkoi opettaa mulle hevosen 'oikein päin' ratsastusta. Tiuku kun oli ihan mielettömän kiva ratsastaa. Käytiin yhdessä paljon Niihaman Drive-ineja ja Horseforten harkkareita kasikymppiin asti, ja käytiin me Powercup-karsinnoissakin silloin keväällä. Kouluosuus meni ihan hyvin, mutta esteillä unohdin kaksi kertaa jalat ja velmu poni kun on, Tiku pääsi livahtamaan ohi ja hylky sieltä tuli. Tiku myös opetti paljon sitä tasapainoa ja lähtöihintottumista, mitä oon Roosan kanssa paljon tarvinnut, sekä aloitti "kuumemman" ponin ratsastamaan opettamisen.

Ihan yksinkertaisesti nämä kolme ponia ovat opettaneet mulle ihan sairaasti, jokainen vähän eri juttuja. Olen mielettömän onnellinen siitä, että olen saanut tuntea nämä ponit.

Ja koska en todennäköisesti tälläistä postausta uudestaan enää tee, haluan antaa myös muutamalle muulle ponille ratsastuskouluajoilta kunniamaininnan.

Isabelle eli Isbe, mun ensimmäinen lemppariponi, jolla menin myös alkeiskurssin ekat tunnit. Valitettavasti joutui lähtemään ratsastuskoululta jalkaongelmien vuoksi.

pahoittelut surkealaatuisesta kuvasta

Frou-Frou toinen pikkuponisuosikki Vahannasta, silloin vielä ihan unelmakiltti ja reipas ja "täydellinen" welsh mountain-tamma.

Moustafa eli Amor ihana, kiltti, herkkä arabiruuna, Tikun ohella ensimmäisiä, jotka antoivat edes pienen tunteenhippusen siitä, miten kuuluisi liikkua.

Siinä vähän ohessa mun ratsastushistoriaa. Tätä postausta oli hirmu kiva tehdä, kun sai penkoa vanhoja kuvia ja fiilistellä! No, toivottavasti Roosasta olis taas kerrottavaa lähiaikoina, kun tämäkin idea on nyt käytetty.. :)

Jalkavammakontrolli

Tänään oli taas vuorossa visiitti Teivoon. Ennen kuin selitän siitä, vähän taustatietoa. Roosalla on nyt siis pari viikkoa saanut ravailla kevyesti, mutta ei todellakaan ole ollut hyvä, tuntuu, että nyt on ollut ihan ep suorallakin. Eipä siis hirveän korkein odotuksin lähdetty klinikalle.

 Roosa oli alusta lähtien epäluonteenomaisen hankalalla ja jotenkin hermostuneella tuulella, jo ennen kuin ehdittiin edes kotitallilta lähteä (todisteena tästä mulla kengänjälki pohkeessa, tais olla ensimmäinen kerta kun toi poni osuu muhun takajalalla). Se mieliala näkyi klinikallakin.

Voi tsiisus. Rauhoituksesta ei meinannut tulla ensin yhtään mitään, kun poni vaan hyppi pystyyn eikä antanut laittaa piikkiä. Lopulta se piti vaihtaa toiseen karsinaan, että se saatiin painettua seinää vasten ja vedettyä liina kaltereiden läpi niin, että avustaja roikkui liinassa eläinlääkärin laittaessa piikkiä karsinassa. Lopulta se onnistui onneksi. Mä en ymmärrä, mistä se nyt noin yllättäen veti näinkin vahvan reaktion tohon rauhoitukseen. Onhan se aina ollut vähän piikkikammoinen, mutta yleensä suhteellisen helposti on kuitenkin onnistunut.

No, loppujen lopuksi päästiin sitten toimenpidehuoneeseen asti ja pikku tunnustelun jälkeen mentiin pihalle tekemään ne tavalliset juoksutukset. Ensin käveltiin ja ravattiin suorat pätkät, ja ihan puhtaasti meni. Sitten juoksutettiin ympyrällä ravissa molemmat suunnat, lähes puhtaasti nekin. Mä en kestä, tolta ponilta ei saa ikinä mitään reaktiota ilman ratsastajaa ja tossahan se näytti ihan hyvältä ja rennolta taas. Onneksi eläinlääkäri kuitenkin jo tunsi ponin ja tiesi, etteivät noi kerro ihan koko totuutta sen liikkeestä. Taivutuksissa (onneksi? en mä tiedä voiko tähän sanoo onneksi) tuli ihan selvä reaktio, kuten aina ennenkin. Aristi edelleen selkeästi oej:n taivutusta, ja koitti hyppiä pystyyn. Ontuma myös taivutuksen jälkeen oli suht selkeä, joku 1,5/5. Vej oli ihan puhdas.

No, piikiteltiin nivel taas, mutta sen lisäksi pitäis saada lavat, varsinkin oikea hierottua auki. Voi olla että nekin vaikuttaa siihen puhtauteen, varsinkin kun ilman ratsastajaa liike oli aika priimakamaa. No, joko hieroja tai vesikävely kutsuu. Nyt kuitenkin kaksi viikkoa kävelyä, joiden aikana pitäisi koittaa saada ratsastettua lapoja vähän auki ja venytellä ja vähän itsekin koittaa hieroa. Sen jälkeen jos liikkuu liinassa puhtaasti, saa viikon verran ottaa laukannostoja, ja sen jälkeen aloittaa ravailun. Katsellaan, katsellaan.

känniponi ei meinannut pysyä tolpillaan ilman seinää :'D

Yksi "hauska" yksityiskohta vielä. Roosa rikkoi liinan. Siis katkaisi. Ennen piikitystä tehtiin sama rauhoitushärdelli uudestaan ja siitä kun kiskaisi kunnolla taaksepäin niin räks, liina poikki. No, eipä muuta kun kauppaan, samalla pitäisi vissiin uutta sadeloimeakin etsiä.

todistusaineistoa

HIHS 2014

Olin käymässä HIHSissä taas tänäkin vuonna, tällä kertaa lauantain päivänäytöksessä. Oli kyllä outoa, kun tutun Hartwall Areenan sijaan oltiinkin Helsingin jäähallilla. Tuntui, että ratsastusala olisi ollut pienempi, mutta en ole varma, voi olla että vain vaikutti siltä. Muuten näytti kyllä ratsastuksen osalta aika toimivalta.

Sen sijaan käytävät ja expoalueet olivat aika katastrofi ainakin silloin päivällä. Aivan jäätävä ruuhka ja varsinkin expoalueella ei hirveästi edes voinut mitään pysähtyä ostamaan, ei sen puoleen että siinä tungoksessa olisi huvittanutkaan. Jos joku pysähtyi, koko jono takana jämähti. Puhumattakaan siitä, jos olisi tapahtunut jotain, tyyliin tulipalo, tilanne olisi ollut varmaan aika katastrofaalinen. 

Sen verran iltapäiväksi tuli tilaa, että sain ostettua Roecklin hanskat, Roosalle Eskadronin takasuojat (meidän "huonommat" takasuojat alkoivat olla aika loppuunsa tulleet), ja kolmet sukat. Mä ainakin itse olen huomannut, että joudun joka vuosi ainakin yhdet uudet hanskat ostamaan, kun käytän aina ratsastaessa hanskoja ja ne kummasti käytössä kuluu. Varsinkin nuo Roecklin talvimallit, jotka Keski-Euroopan talvena tarkoittavat lähinnä Suomen syksy-kevät-aikaa, niitä tulee käytettyä varmaankin eniten ja ne oikeastaan vuosittain tulee vaihdettua kun grippipinta kuluu liukkaaksi. Lisäksi olen totuttanut itseni Roeckleihin ja merkkiuskollisena en osaa enää käyttää mitään muita.. No, yleensä aina ajoitan mun hanskaostokset näihin isompiin tapahtumiin ja aleihin. 

Vaikka ahtaus olikin vähän ärsyttävää, itse ratsastus oli taas kivaa katseltavaa. Ensin alkuiltapäivästä katseltiin kouluratsastusta, küria. Vaikka kouluratsastus ei muuten hirveän yleisöystävällinen laji olekaan, küria on aika mahtavaa katsoa. Musiikin ja ratsastuksen yhteensovittaminen on niin hienon näköistä, kun sen tekee taidolla. Vautsi, kun rytmitykset menee kohdilleen ja musiikilla on sopivasti vielä leikitty. Ja kun vielä musiikkinakin voi olla melkein mitä vain, tuollakin kuultiin kaikenlaista Frozen- ja Bond- elokuvamusiikeista ihan pop-kappaleisiin.

Itse en (ylläripylläri) küriä ole koskaan ratsastanut, mutta veikkaisin, että on se ratsukollekin aika mahtavaa ratsastaa musiikkiin. Ainakin jos yhtään peilaan taitoluistelupuolelle, se musiikkiinluitelu oli aina kaikkein parasta. Mun mielestä olisi aivan tajuttoman siistiä joskus päästä ratsastamaan kürohjelma, mutta ehkä se on vähän kaukaista.. :D

Tykkäsin järjestelyjen osalta siitä, että verryttelyä pääsi seuraamaan. Kävinkin ennen GP:tä katsomassa esteverryttelyä. Oli kiinnostavaa nähdä, miten huippuratsastajat verryttelivät hevosiaan. Ei se verkka nyt niin ihmeelliseltä näyttänyt, ainakaan silloin kun itse olin seuraamassa.. ;)

Estepuolella nähtiin myös upeita suorituksia. Lisäksi joistakin huippuratsastajista huomasi selkeästi, ettei ole heidän paras päivänsä (esim Pius Schwizer, joka pienemmässä luokassa tippui selästä ja GP:ssäkin otti monta puomia, tosin sitten sunnuntaille korjasi ottamalla World Cupin kolmossijan) Grand Prix -luokassa paras suomalaissijoitus oli Anna-Julia Kontion uusintapaikka, tarkkaa sijoitusta en muista enää. Estepuoleltakin piti kirjoittaa jotain tarkempaa analyysiä, mutta nyt muutamaa päivää myöhemmin en muista enää niin hyvin, joten tämä nyt jää tyngäksi..

Kyllä taas sai ihailla huippuratsastusta kyllikseen!

PS. ajattelin aloittaa tunnisteiden käytön postauksissa, katsotaan mitä tästä tulee.. Vanhempiin postauksiin varmaankin lisäilen niitä pikkuhiljaa :)

Pakkaspirteä saikkulainen

Tosiaan viime torstaina oltiin siellä klinikalla. Roosalle tehtiin ontumatutkimus, kulultaan aika lähelle täysin samanlainen kuin viime syksynä, tosin tällä kertaa ei tarvinnut sentään selkään hypätä.

Vika löytyi sitten sieltä samaisesta oikean etujalan nuljuluun alueelta. Ei oikeastaan ollut yllätys, poni oli kuitenkin oireillut aika samalla tavalla kuin viime syksynäkin. Röntgenkuvat olivat edelleen puhtaat, ja ultrankin perusteella näytti ehkä asteen verran paremmalta kuin silloin viime syksynä kun hoito aloitettiin. Suhteellisen positiivista siis. Tälläkin kertaa se lääkittiin piikityksellä niveleen. Jatkossakin sitä todennäköisesti joutuu piikittelemään aina tarvittaessa, tosin siitä ehkä sovitaan tarkemmin 3-4 viikon päästä kontrollissa.

Roosa lisäksi rokotettiin ja raspattiin samalla. Osittain varmaan niidenkin takia poni oli tarhalevossa nyt maanantaihin asti, ja siitä seuraavat kaksi viikkoa kävellään. Sen jälkeen voi vähän ravailla ja testailla sitä ravissa, ja sitten taas klinikalle.

Me ollaan nyt kolme päivää kävelty ja poni räjähtää käsiin. 

Varmaan osittain johtuu siitäkin että on pimeää ja aivan jäätävän kylmää, mutta on sillä muutenkin virtaa ollut, tosin se menetti juuri viimeisetkin hyvänmielenväkirehujen rippeensä. Eilen varsinkin oli hieman eksoottista, ei ehditty kuin puoliväliin kentälle kun poni jo säikkyi kaikkea ja keuli ja pomppi liinan päässä. No, vein sen kuitenkin kentälle, ja kyllä sielläkin muutama aika nätti kynttilänä pystyyn pomppaaminen nähtiin. Voi jessus. Varmaan tekee todella hyvää jaloille sinkoilla pinnasta jäisellä kentällä.. 

No, onneksi Roosa alkoi sitten rauhoittua, ja eipä voi ainakaan sanoa että olisi jäätynyt ponia taluttaessa. Mun piti alunperin kävellä selästä, mutta eipä sinne hirveästi päässyt, kun poni ei olisi pysynyt paikallaan edes sitä pientä hetkeä, eikä välttämättä myöskään hirveästi houkuttanut se pystyynpomppiminen. Toisaalta, ehkä se olisi rauhoittunut jos olisi mennyt selkään.. :D

Mä tässä mietin, että voi olla ihan sitäkin, että Roosa on tähän mennessä aina ilmojen viiletessä ja iltojen pimetessä tottunut pääsemään maneesiin. Maneesissahan se on aina rauhoittunut. Kaupunkilaisponille on aivan liikaa mennä edes kävelemään yksin ulos pimeään (vaikkakin valaistulle kentälle..). No mutta, no can do, eipä maneesiin ole illasta hirveästi asiaa. Tänään ajattelin yrittää mennä tuntien jälkeen, katsotaan mitä sitten tapahtuu..

Heh, kuvien puutteessa pidettiin Roosan kanssa #selfietime, nauttikaa! (huomatkaa hc talvivarustus, mulla oli päällä kaikki mahdolliset talvisaappaat ja kolmisormihanskat - mutta eipä tullut ainakaan kylmä!)

Haastetta pukkaa

Tässä nyt vähän uudestaan bloggaluun intoutuneena (ainakin väliaikaisesti..) muistin, että mut on haastettu tälläseen haasteeseen. Ja koska mä rakastan tämmösiä haastejuttuja, niin tottakai tää on pakko tehdä! Eli pitemmittä puheitta:

Tarkoituksena vastata 11 haastajan tekemään kysymykseen, kertoa 11 faktaa itsestä, keksiä 11 uutta kysymystä ja haastaa 11 alle 300 lukijan blogia. Mä en tässä nyt jaksa haastaa ketään nimeltä, mutta kyssärit keksin kuitenkin, eli jos joku tuntee pakottavaa tarvetta päästä vastaamaan näihin (hevosaiheisiin koska heppablogi) kysymyksiin, niin siitä vaan! Enkä pistäisi pahakseni, jos tulisitte mulle informoimaan, että olette vastailleet, musta olis tosi kivaa nähdä ihmisten vastauksia! (tämä siis oli piilovihjailua, että haluan kaikkien heppabloginpitäjälukijoideni vastaavan näihin, vaikken ketään nimeltä mainitsekaan) ;)
Ja haasteesta kiitoksia tänne.

11 vastausta kysymyksiin

1. Poni vain hevonen? Poni, oon ihan ponityttö forever :3

2. Unelmahevosesi? Aaaaah, sellainen aivan valkoinen arabitamma, sellanen aivan tositosi herkkä ja taitava ja hienoliikkeinen, ratsastaa vähän just Roosamainen, mutta käsitellä semmonen ihana symppis jonka kanssa olis ihan täydellinen luottamus keskenään. Nyt kun tässä pohdin, niin sillä tosiaan olis erittäin paljon piirteitä Roosasta, pienellä hienosäädöllä, eli Roosa on vissiin aika perfekto.

3. Minkä ikäinen oot? 15 vuottahan minä

4. Onko oma polle? On juu :) (paitsi että ei, koska virallisesti se on äitin nimissä hahaha)

5. Milloin aloitit ratsastuksen? pari kuukautta päälle 9 vuotta sitten, eli jos oikein laskin niin elokuussa 2005

6. Miten aloitit ratsastuksen? Mun hyvän kaverin äiti oli varannut sille paikan alkeiskurssilta ja kysyi mun äitiltä että jos mäkin haluaisin, ja onneks mahduin vielä samalle alkeiskurssille. :)

7. Lempiväri? En mä tiiä o.O se riippuu ihan päivästä, mutta vaaleenpunanen/pinkki on aika söpö

8. Paras blogi? Nyt mun täytyy tunnustaa, että luen hirveen vähän blogeja. En vaan koskaan jaksa seurailla melkein mitään säännöllisesti. Wää. Mutta eniten kyttäilen varmaan Maijan blogia, käykää ihmeessä kurkkailemassa!

9. Koulu- vai esteratsastus? Äääää, mistä näitä vaikeita kysymyksiä tulee. No anyway, mä oon periaatteessa aina ollut tai ainakin mieltänyt olevani enemmän esteratsastaja, mutta oon aina kuitenkin tykännyt koulustakin, ja varsinkin viime aikoina oon aikalailla diggaillut molempia yhtä paljon. Koulussa on se mahtava tunne minkä joskus saa, kun hevonen kuuntelee ihan täydellisesti ja toimii sun allas ihan pienistä avuista, ja se on aikas mah-ta-vaa. Esteet taas oon muuten vaan huippuja, ei sitä tarvii varmaan edes selittää. En mä osaa vastata tähän, sorry!

10. Korkein este? Ääääh, mä vihaan tämmösiä, koska ei esteitten maksimikorkeus kerro ratsastustaidosta yhtään mitään. Yleensä en edes sen kummemmin katso minkä korkuisia isommatkaan esteet ovat. Mutta villi veikkaus, että olisko jotain 115-120 cm?

11. Missä aloitit ratsastuksen? Vahannan ratsastuskoululla, samassa paikassa missä Roosa asuu nykyään :)

11 faktaa minusta

1. Tykkään kertoa itsestäni faktoja, ja rakastan kaikkia tämmöisiä faktojenkertomisjuttuja 8)

2. Oon tippunut Roosalta pahimmillaan 3 kertaa viikon sisällä. (ekana yhteisenä syksynä, jonka jälkeen kehitin tasapainon ja opin pysyyn siellä selässä)

3. Olen tammaihminen, yhtä lukuunottamatta kaikki mun feivöriittihepat on olleet tammoja

4. Musta olis siistiä olla ammatiltaan ongelmaponiratsuttaja

5. Mun yksi unelma on laukata täysiä sänkkäreillä ja hiekkarannalla (mielellään vielä Roosalla)

6. Mä olen aika iloinen ihminen, ja yritän olla masistelematta vaikka kaikki menis kuinka perseelleen

7. Tykkään ihan sikana mennä ilman satulaa, varsinkin viime kesänä mun piti asettaa itselleni rajoituksia etten menis ihan pelkästään ilman :D vaikka eihän siinä sinänsä mitään sen huonompaa ole kun satulalla menossa, ihan yhtälailla siinä saa työskenneltyä, osittain paremminkin kun on lähempänä hevosta.

8. Mä olen vuokrannut kahta ponia sinä aikana kun oon omistanut Roosan, mutta ennen kun mulla oli oma poni en ollut myöskään vuokrannut ketään, confusing

9. En ole ikinä kieltäytynyt tekemästä jotakin hevosten kanssa siksi, että pelottaisi.

10. Mä olen aika lyhyt, ja jään varmaankin loppuelämäkseni ponimittaiseksi.

11. Mä olen siinä määrin huumorintajuinen ratsastaja, että musta pienet pukit ymsyms sähläykset on aika hauskoja, oonko outo?

11 kysymystä halukkaille

1. Olisitko mieluummin ammattikilparatsastaja vai hevoskasvattaja? Miksi?

2. Mikä on ensimmäinen hevosmuistosi?

3. Entä ensimmäinen lempihevosesi, kertoisitko siitä?

4. Millainen on ollut mieleenpainuvin tippumisesi?

5. Ratsastaisitko loppuelämäsi mieluummin koulu- vai estesatulalla?

6. Mikä hevonen on vaikuttanut eniten elämääsi/ratsastus"uraasi"?

7. Kumman valitsisit, jos vaihtoehtoina olisi 10 hienoa kisahevosta vai saada omaksi/pitää omana lempihevosesi?

8. Mikä on paras puoli omassa ratsastuksessasi/istunnassasi tms?

9. Jos olisit hevonen, millainen olisit?

10. Pidätkö itseäsi enemmän tavoitteellisena ratsastajana vai puskailijana/fiilistelijänä?

11. Mikä on suurin hevosiin liittyvä (tai muuten jos hevosiin ei liity mitään) unelmasi?

Tässäpä nämä, aamuyöllä tehtynä, voi ehkä näkyä laadukkaina ja mielikuvituksellisina vastauksina ja kysymyksinä :D

Mutta anyway kuten jo tuolla ylempänä sanoin, haastan kaikki heppailijalukijani tasapuolisesti! Ja olisin onnellinen, jos tulisitte kommentoimaan, kun olette tehneet, niin saisin tyydytettyä valtaisaa uteliaisuuttani toisten ihmisten asioista.

Isa kiittää, kuittaa ja menee nukkumaan!

Asioiden purkamista ja pään hakkaamista seinään

Mun on monta kertaa pitänyt kirjoittaa. Tuntuu vain, että kerrottavaa olisi niin paljon, etten mä oikein tiennyt mistä aloittaa. Nyt mä kuitenkin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kertoa, missä mennään.

Kuten ehkä muistattekin, alkukesä meni meillä tosi hyvin. Oikeastaan voisi sanoa, että heinäkuun loppuun asti kaikki oli ihan mahtavaa, ja heinä-elokuun vaihteen jälkeen kaikki on mennyt aika lailla päin helvettiä.

Ensin jotkut epäonnistuneet kisat elokuun alussa, sitten jonakin päivänä Roosa oli ihan kolmijalkainen, ja nyt viimeiset pari-kolme viikkoa se on taas ollut tosi huono. Vähän samanlainen kuin viime vuonnakin..
Nyt me ollaan torstaina menossa klinikalle. Mä en yhtään tiedä mitä meille siellä sanotaan, toivon parasta ja varaudun pahimpaan. Pitkään olin tosi rennosti sen suhteen, ja ajattelin, että ei se ehkä ole mitään niin vakavaa, mutta nyt mitä lähemmäs klinikka tulee, sitä enemmän paniikissa olen. Tällä hetkellä olen alitajuisesti ihan varma, että joko se pitää lopettaa tai vaihtoehtoisesti siitä tulee vain seuraponi. Kai mä olen viimeaikoina kuullut liikaa tuttujen ja tutuntuttujen hevosista, jotka pitkien jalkavammailujen jälkeen eivät vain ole tulleet kuntoon. Mä en tiiä mitä mä teen, pelottaa vaan ihan älyttömästi. Tosin alan siitä jo olla melko varma että hyppyponin uraa Roosan jalat ei ehkä kestä. No, torstain jälkeen ollaan viisaampia, voisin jopa ehkä loppuviikosta koittaa tulla informoimaan.

Tää on vain niin älyttömän turhauttavaa, joka kerta kun kuvittelee, että alkaa mennä paremmin, jotain uutta tulee vastaan. Tääkin kesä pääosin meni ihan superhyvin, vaikkei paljoa kisailtukaan. Sitten taas kävi miten kävi. Mä ja Roosa ollaan jouduttu puskeen jo niin monesta vastoinkäymisestä läpi, eikö nämä ikinä lopu? Mä voisin kuitenkin väittää, että en mä sitä niin huonosti käsittele ja ratsasta, että se sen takia olisi aina vain uudelleen kipeä jostain. Aaargh, kuinka monta kuntoutusrumbaa pitää käydä vielä läpi?

Mutta ei pahaa ellei jotain hyvääkin, pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan kunnolla, kun olen syyslomasijaisratsastajana yhdelle kouluponille. Kerran olen tähän mennessä vasta ollut ja kaksi vielä edessä, ja oli se vaan niin ihanaa, kun sai ratsastaa kivalla ponilla miettimättä sen kummemmin jalkavaivoja. Ja ei se niin mahdoton ajatus ole, että mustakin vielä kouluratsastaja tulisi ;)

Tulipa tästä nyt lyhyt infopostaus. No, pidetään peukut pystyssä ja toivotaan parasta klinikalle!

Onnen kukkuloilla

Whooops, sori yli kuukauden postaustauosta. Pitäis ehkä selitellä ja pahoitella. Tai en oikeastaan edes ole pahoillani, mutta selitellä voin. Tai ainakin kertoa yleisesti missä mennään tällä hetkellä ponin kanssa ja muuten. Ja selittelyn jälkeen saatte kuulla kisoista!

Mulla oikeastaan kuukauden sisään mahtui kaksi ihan kokonaan ponitonta viikkoa(?!) riparilla ja ulkomaanmatkalla, joten mitään maatamullistavaa ei ole Roosan kanssa tapahtunut. Mulla on ollut ihan kauheesti kaikkea kivaa ohjelmassa, ja aika on vaan mennyt ihan törkeen nopeesti. That's why bloggaustauko. Ja that's why otsikko. Niin ja se otsikko liittyy niihin kisoihin myös.

Yleisesti ottaen Roosan kanssa on mennyt hyvin, ja ollaan sekä työskennelty kunnolla että pidetty hauskaa. Yksi päivä irtojuoksutin Roosaa maneesissa. Eipä siitä hirveesti mitään tullut, joka kerta kun sain sen liikkeelle, se laukkasi takaisin samaan nurkkaan kyhjöttämään. Jouduinkin lähinnä juokseen ponin perässä ympäri pölyistä ja läkähdyttävän kuumaa maneesia. 

Irtojuoksun jälkeen armas ponini osoitti taas taitonsa nostaa kuumuudesta puolikuolleen omistajansa mielialaa. Roosa käveli vapaana mun perässä ympäri maneesia, pysähtyi kun mä pysähdyin ja kääntyi kun mä käännyin, aivan kuin koira. Hevoskuiskausta ;) or not.

Taisin luvata kertoa kisoista myös. Eli oltiin taas lauantaina Pohtiksella, tällä kertaa aluekisoissa hyppäämässä 90cm. Päivä oli aivan sairaan kuuma, kuten jokainen muukin viime viikolla. Siitä huolimatta Roosa suoriutui aivan superhyvin! (tosin musta tuntuu että se tykkää muutenkin lämpimästä/kuumasta ilmasta paljon enemmän kuin kylmästä)

Rata oli aika kiva, ei mitenkään erityisen tekninen/vaikea, mutta kuitenkin sai ihan ratsastaa. Varsinkin ekohepolankkupysty-angrybirdsokseri-linja meinasi tuottaa ongelmia, kun Roosa jäi vähän katsoon molempia. No, onneks pohkeet oli läpi ja pienellä jalkahuomautuksella mentiin yli molemmista.

Arvostelu oli kai 367.1(A2/A2), ja päätinkin siinä sitten, että jos eka vaihe menee hyvin ja Roosa on hyvä, ratsastan aikaa tokassa vaiheessa. Näköjään tuotti tulosta, sijoituttiin nimittäin tuplanollalla kakkosiksi! Sairaan hyvä fiilis, en edes muista koska ollaan viimeks 1)oltu aluekisoissa 2)saatikka sijotuttu niissä kakkosiks/ylipäätään!

Tosin pakko tähän suomalailla pessimismillä mainita, että olisin kyllä ansainnut pudotuksen tokan vaiheen tokalta esteeltä. Lähdin vaan edelliseltä kääntään ja ratsastaan eteen, ja unohdin ihan kokonaan ottaa pidätteen, ja eihän siihen mitään hyvää paikkaa löytynyt siitä sähläyslähestymisestä.. Jos sitä vaikka ei antais toisen vaiheen nousta päähän..?

Mun onneksi Roosa teki kunnon pelastuksen, ja kehuinkin sitä pikaisesti ennen seuraavaa linjaa. Huippuponi <3

Palkintojenjakokin meni hyvin, Roosa ei syönyt tuomaria ja käyttäytyi muutenkin erittäin asiallisesti. Eikä laittanut korvia luimuun kertaakaan. Wohoo, jotain on tapahtunut! (Vahantamagic?)

Kuvia kisoista saattaa tulla myöhemmin jos löydän niitä jostain. Siihen asti saatte pärjätä tolla ;)

KaRa 18.6. seurakisat

Mikäs sen parempi tapa kruunata vuosipäivä kun käydä hyppäämässä ekat oman tallin ulkopuoliset kisat sitten viime syksyn, ja puhtaasti!

Oltiin siis Pohtiksella keskiviikkokisoissa hyppäämässä 90 cm. 

Verkassa Roosa ei imenyt ihan hirveesti eteen, ja jonkin verran jouduin ratsastaan lisää laukkaa.
Radalle tullessa Roosa koki jonkun bellamaisen muodonmuutoksen. Poni oli aivan superhyvä, imi esteille ja voisin sanoa että oli yksi meidän parhaista radoista ikinä. Rytmi säilyi koko radan, askeleet napsahteli kohdilleen sen kummemmin yrittämättä, kaikki oli kauheen helppoa. Ainoa täydellisyydentunteen rikkova muistikuva radalta oli vähän ennen vesimattoa, kun Roosa jäi askeleen ajaksi tuijottamaan jotain katsomossa. Sekin oli pientä, puolipidätteellä keskittyminen takaisin rataan.

(c) Saara Juurikorpi

Okei, ei se rata varmaan noin täydellinen ollut, mutta sellanen fiilis jäi. :)

Musta oli kiva, että radalla oli pari vaihtoehtoestettä. Ensimmäinen oli numero 5, joko Ekohepo-lankuilla varustettu pysty tai ihan vaan puomipysty. Toinen oli heti seuraava este, joko puomipysty tai pysty jossa oli alla vesimatto.

Ekasta vaihtoehdosta valittiin ihan se puomipysty, ei sillä että Roosalla lankkujen kanssa ongelmia olisi, mutta siitä sai kivemman tien seuraavalle, joista mentiin vesimatto.

Tänään Roosa oli kaiken lisäksi puhdas, jes jes JES! Kyllä tää tästä!

Seuraavia kisoja pitää nyt vähän odottaa, lähen sunnuntaina riparille ja siitä pari seuraavaakin viikonloppua menevät ripari- ja konffisjutuissa.
Heinäkuun lopulla on peräkkäisinä viikoilla Niihamassa ja KaRalla kisat, kattoo suunnataanko sinne. Ei hirveen pitkälle viitti vielä lähtee, kattoo nyt ensin miten tää lähtee tästä nyt sujuun. :)

(c) Saara Juurikorpi

1096 päivää

3 vuotta. Se on paljon se.

Täytyy sanoo, että on ollut huikeen opettavaiset kolme vuotta. Paljon on ollut hyviä hetkiä, mutta paljon myös vaikeita aikoja. Oon oppinut hirveesti Roosasta, selässä pysymisestä, vammoista, ratsastuksesta, ylipäätään kaikesta. Päivääkään en vaihtais pois, jos huonoja päiviä ei olis, hyviä ei osais arvostaa.

Kolme vuotta sitten Roosa talutettiin hevosautosta Niihaman pihaan. Siitä se lähti.



hih, ihan eka päivä :3

Pari päivää myöhemmin kiipesin ekaa kertaa selkään. Taisin sanoa, että kivoin poni jolla oon koskaan ratsastanut. Eikä ole mielipide vieläkään muuttunut, vaikka molemmat meistä on hirveen erilaisia kun sillon ekalla viikolla. 

Hassua, kuinka Roosa on mulle edelleen se 6-vuotias (tai oikeastaan 5, koska se ei ollut ehtinyt täyttää kuutta vielä, mutta virallisesti 6-vuotias) pikkutamma. En mä osaa ajatella sitä 9-vuotiaana. Kauheeta, kuinka vuodet menee nopeesti.

Kolmessa vuodessa Roosasta on tullut mulle ihan älyttömän tärkee. Veikkaisin, että se kuinka se Niihamassa vieroksui kaikkia vieraita, syvensi meidän keskinäistä luottamusta. Kuulostaa varmaan kliseiseltä. Luotan Roosaan ihan hullun paljon. Varsinkin jos miettii kuinka vähän siihen kannattais luottaa. Vaikka nyt esimerkkinä se Bellaratsastelu, ei mulla koskaan sen kanssa ollut sellasta fiilistä, että voin luottaa siihen täysin. Roosan kanssa se fiilis on melkein koko ajan.

Kolmeen vuoteen mahtuu paljon tunnetta. Pelkoa siitä, onko Roosa ponikokoinen vai ei. Pelkoa siitä, kuoleeko se rauhoitusaineen yliannostukseen väärään suoneen. Pelkoa siitä, kestääkö sen jalat.

Riemua siitä, kun ollaan sijoituttu kisoissa. Riemua siitä, kun ollaan voitettu itsemme. Riemua siitä, kun ollaan pelleilty yhdessä. Riemua luottamuksesta.

ratsastusta ekana kesänä..



...ja nykyään, huomaako eroa?

Naurua, itkua, ärtymystä, onnea, kiintymystä, pettymystä, toivoa, tappelua, onnistumista. Toisin sanoen huikeat, värikkäät, sanoinkuvaamattomat kolme vuotta takana ja toivottavasti vielä huikeampaa aikaa edessä.

Kiitos Roosa!



Laidunriiviö

Heipsarallaa!

Roosa pääsi toissapäivänä laitumelle. Vauhtia ei puuttunut, kun se ja karsinanaapuri Aino kaahailivat ympäriinsä. Vähän jännäiltiin, pysyykö ne pystyssä, kun varsinkin portin edessä oli vähän liukkaampi kohta. Ihan hyvin onneksi meni, ja kyllä ne siitä rauhoittuivat. 

Me ollaan oltu taas tunneillakin. Torstaina oli kouluvalkku, ratsastettiin ponia niin, että etulavat menee sitä reittiä mitä halutaan. Tai jotain, oon varmaan joskus ennenkin sanonut, että oon huono selittään tämmöstä :D Meni kuitenkin tosi hyvin, vaikka Roosan mielestä maneesin ovi ja sen takaa kuuluvat äänet oli hirveitä.

Perjantaina oltiin hyppäämässä. Roosalla oli pitkästä aikaa ihan oikeesti kunnolla virtaa, ja pitkästä aikaa mua kuskailtiin. En valita, tykkään Roosasta niiiiin paljon enemmän ylienergisenä kun yhtään laiskahkona.

No joo, tehtiin paljon puomeilla ja sitten muutamaan kertaan 3-4 esteen tehtävä. Muuten meni tosi hyvin, mutta lopuksi alkoi sataa kaatamalla ja Roosaa ärsytti. Sitten kun vielä ajauduttiin lähelle estettä ja se putosi, tuli kyllä kunnon protestipukki! Joo, no, ihan hauskaa.

Eilen pidettiin ihan vaan vapaapäivä. Käytiin kävelemässä ja juostiin yhdessä kenttää ympäri. Molemmilla oli hauskaa. :)

Whoaa meillä on kohta vuosipäivä. Kolme vuotta. No joo, siitä parin päivän päästä lisää. (Hope so..)

En oo vielä keksinyt, miten saan kännykältä laitettua videoita tähän, joten ette saa nauttia pätkästä Roosan ja Ainon kaahailua :( mutta video on mulla myös instagramissa, joten käykääpäs kattoon @isaeveliinaa (piilomainostusta köhköh) ;)

//EDIT: okei mitähän ihmettä, edellinen postaus väittää olevansa toukokuulta. Ei todellakaan ole, julkasin sen useemman päivän kesäkuun puolella. Ihan huvittavaa, kun ne kuvatkin on otettu 7.6...

En tiiä oonko ainoo jolla se näyttää olevansa toukokuuta, mutta nyt ainakin näyttää tosi tyhmältä kun siinä vielä lukee kaikkea että "menee paremmin kuin toukokuussa" etc. Nojoo, pyydän anteeksi, blogger on tyhmä :(

Edelleen maisemissa

Heipparallaa! Pahoittelut, ettei meistä ole vähään aikaan kuulunut mitään. Oon muutamaan kertaan aloitellut kirjoittaan, mutta jotenkin ei ole vaan napannut kirjoittaa kännykällä. Meidän kone on ollut rikki jo pidempään, mutta nyt rupesi toden teolla nyppimään kännykällä kirjoittaminen, kun mulla ei omaa konetta ole. Jonkun postauksen kirjoitin kyllä oikeastaan valmiiksi, mutta se jäi jostain syystä julkaisematta. Hups.

Se postaus, joka jäi julkaisematta siinä toukokuun puolella koski lähinnä sitä, kuinka ei olla päästy pitkään aikaan tunneille aikatauluongelmien vuoksi ja kuinka paljon mua häiritsi se. Nyt on sekin asia korjaantunut, ja ollaan oltu useemmassakin valkussa. Pari kertaa ollaan oltu estetunnilla ja hyvin on mennyt, samoin koulutunnit. Ehkä tää vielä tästä. Nyt pitäis ruveta katseleen, olisko tässä lähellä jotain kisoja jonne voisi mennä kokeileen, suostuisko Roosa hyppäämään.

Nyt ylipäätään on mennyt paljon paremmin kuin toukokuussa, joka oli aika tahkoamista, ja alkaa tuntua, että ehkä sittenkin osaan ratsastaa. Pitäisi vaan muistaa olla säätämättä liikaa kädellä.. Voihan se olla, että mä vielä joskus opin!

Roosa pääsee todennäköisesti laitumelle nyt ihan muutaman päivän päästä! Odottelen jännityksellä, mikä päivä poni löytyy tarhan sijasta laitumelta.

Tänään Roosa keksi jonkun aivan idioottimaisuuden tarhasta hakiessa, se ei nimittäin olisi suostunut tulemaan portista ulos.. Kivoja nää ponit.

Kuvia parin päivän (tai oikeastaan illan) takaa, kun mentiin sileetä. 

Koitan kerätä motivaation takaisin kasaan, siihen asti adiós!

Vappuja kaikille

Nyt sitten toukokuukin on jo koittanut, ja kesää kohti mennään. Ei kyllä säästä uskois, ilmat on taas kylmenny ja takkikin piti kaivaa takaisin..

Mitä mä Roosasta kirjoittaisin? Se on taas ollut vähän epämääränen alkuun muutamana päivänä.. Sitten kun se on päässyt kunnolla liikkeelle, se on liikkunut tosi hyvin, mutta.. Aaargh, mä en kestä jos sillä on taas se jalka kipee :/

Eilen pidettiin ihan vaan taluttelupäivä, kun mulla oli vähän kiire, ja tänään se kyllä näkyi. En tiiä mitä kilareita Roosa sai koko alkuratsastuksen, mutta ei se rentoa ollut nähnytkään. Tosin positiivista, että se liikkui paremmin kuin alkuviikosta. 

Sitten kun liiallinen energia oli pääosin purettu, Roosa meni tosi hyvin. Se on oikeesti ihan älyttömän kiva ratsastaa silloin, kun se kuuntelee. Tehtiin jonkin verran vastalaukkaa ja muuta, ja meni ihan hyvin. Vähän energinenhän poni oli, mutta tykkään siitä paljon enemmän "villinä" kuin laiskana.

Tänään äiti otti meistä muutaman kuvankin, laitoin niitä joukkoon :) heh, kuvat siltä osalta ratsastusta, kun Roosa oli suunnilleen jo rauhottunut.

Estehyppelyä ja mustasukkainen poni

Heipsan, ja hyvää pääsiäistä! Tai oikeastaan pääsiäislomaa, varsinainen pääsiäinenhän on vasta parin päivän päästä. Tai jotain. :D

Viime sunnuntaina oltiin Roosan kanssa hyppäämässä Vahannan harkkarikisoissa 80 cm, eka tommonen kunnon rata saikun jälkeen. Rata oli tyyliarvostelulla, joten en sen kummemmin menestystä lähtenyt tavoitteleen, Roosa kun ei tunnetusti ole ihan tyyliluokkien poni, heh.

Verkassa päästiin yllättävän hyvin joka puolelle maneesia eikä ponski kummemmin kyttäillyt. Verkkahypyissä mulla oli vähän ongelmaa saada tarpeeks rytmiä, ja melkein kaikki hypyt tuli aika juureen. No, 80 cm menee Roosalta kyllä vähän huonommistakin paikoista.

Radalle halusin enemmän tempoa ja rytmiä, ja ratsastin laukan selkeesti enemmän eteen jo ekalle esteelle tullessa. Sen jälkeen homma lähti sujuun. Tokalle esteelle ratsastin paikan eteenpäin ja siitäkös Roosa innostui, nätti pukki matkalla kolmoselle. Ylipäätäänkin koko radan vauhti vähän kiihtyi kiihtymistään, ja loppua kohden alko olla jo vähän työtä ponin käsissä pitämisessä. Ihan hyvin kuitenkin meni, puhdas rata. Papereissa luki jotain tasaisesta kädestä ja istunnasta, ja siitä, että tempo varsinkin loppua kohti liian villi. Oho, hups.

Maanantaina Roosa oli kuulemma lepuutellut etujalkojaan tarhassa. Olin siis pikkusen huolissani menossa ratsastaan. Ja olihan se taas ihan alkuun vähän epämääräinen.. Onneks parin käynti-ravisiirtymisen jälkeen normalisoitui, mutta eihän toi hyvä juttu ole.. Seuraillaan..

Muun viikon poni on liikkunut ihan jees. Torstaina oltiin Tytsän tunnilla, vähän niinku koulu-puomi-estetunti sekoitus. Ei hypätty Roosalla paljoa, tehtiin neljän esteen tehtävä pariin kertaan, jotta nähtäis, tuleeko hyppäämisestä reaktiota. Meni ihan hyvin ja Roosa oli tosi innoissaan. Ei se jalka ainakaan kovin kipeeltä vaikuttanut, kun poni vaan paineli täysillä ja mä koitin pitää sitä hallinnassa. :D

Tänään menin ennen Roosaa yhden Tytsän siirtotallissa asuvan hepan, Ankan. Roosa katto mua tosi hämmentyneenä ja mustasukkasena, kun en hakenutkaan tarhasta sitä vaan jonkun muun. Myöhemmin kun tulin hakemaan Roosan, se murjotti mulle. Kuntoon laittaessa se vaikutti melkein Niihama-Roosalta, pelottavaa.

No, päästiin kuitenkin ratsastaan ilman sen suurempia hämminkejä. Mua jännitti ruveta ravaan, vähän semmonen moment of truth, onko se puhdas vai ei. Alitajuisesti olin kai ihan varma, että se olis ep, koska kun Roosa sitten lähti ravaan puhtaasti, olin ihan silleen what. Positiivinen yllätys :)

Joka tapauksessa pitää vielä jatkaa sen jalan seurailua, että kestääkö se hyppäämistä. Toivottavasti..

Kun elämä hymyilee

Nyt ollaankin oltu viikko Vahannassa! Ero entiseen Roosaan on koko ajan havaittavissa, poni on hirveen paljon rennompi ja tyytyväisempi kuin Niihamassa. Roosa on ratsastaessakin ollut paljon parempi, edelleen rennompi ja jotenkin liikkuu rehellisemmin ja innokkaammin. Heh, eikä vielä toivottavasti kukaan ole saanut elinikäisiä traumoja Roosasta!

Viikonloppuna olin Hevoset 2014-messuilla, sekä lauantaina että sunnuntaina. Mukaan tarttui jonkinsorttinen loimi, huopa, heinäverkko, elektrolyyttiä ja msm:ää, sekä tietysti heppakarkkeja. Tuolla näin ekaa kertaa hevosten "irtokarkkeja", eli sai itse täyttää muutamasta laatikosta pussin ja sitten sen litramäärän mukaan hinnoiteltiin. 

Sunnuntaiaamuna oli Tytsän pitämä koulutunti. Mentiin kentällä, kun maneesissa oli jotain muuta.

Alkuun tehtiin käynnissä suorakulmion/neliön muotoista uraa uran sisäpuolella, ja aina kulmat etuosakäännöksenä. Piti huolehtia siitä, että vaikka hevonen astuukin paikallaan, ulkokyljen liike säilyy. 

Ravissa oltiin enemmänkin ympyrällä, ja väistätettiin takaosaa ulos samalla kun ulkokylki eteni ja asetus oli kuitenkin sisään. Tätä työstöä oli aina korkeintaan puoli ympyrää kerrallaan, ja sen jälkeen päästettiin suoristumaan eteen.

Tehtiin samaa juttua molempiin suuntiin, ja huomas selkeesti, että vasempaan kierrokseen oli paljon vaikeempaa. Jo ihan vaan asetuksen saaminen rennosti tuotti haasteita, kun Roosa oli ihan sitä mieltä että "en varmasti käännä päätä vasemmalle".

Loppujen lopuksi meillä meni kuitenkin siihen vaikeampaankin suuntaan ihan hyvin ja lopetettiin sitten siihen. Ei tehty laukkatyöskentelyä sen kummemmin, koska kenttä ei ollut vielä ihan täysin sula, ja vaikkei se nyt varsinaisesti kova ollut, niin ei se mikään kovin pehmeä ja joustavakaan.

Tänään menin ensin maneesiin, mutta alkukäyntien jälkeen piti vaihtaa kentälle. No, kävelin siinä sitten pitkin ohjin loimi toisessa kädessä kenttää kohti, kun yhtäkkiä Roosa säikähti jotain kentän portilla. Poni kääntyi salamannopeasti 180 astetta ja mä rämähdin komeasti tallin pihalle. (Pikku vinkki: ei kannata, se sattuu.) 

Roosa sitten juoksi jonkin aikaa ympäriinsä, mutta ihmisten saarrettua sen se joutui alistumaan kiinnijäämiseen. Vähän pörheänä poni oli, mutta palasin kentälle ja aloin ratsastaa kunnolla. Pikkuhiljaa villiponikin rauhoittui. Olipahan tapahtumaa tälle päivälle!

Kuka olet ja mitä teit ponilleni?

Maanantaina se vihdoin oli, muuttopäivä Vahantaan! Roosa oli alkuun tooosi hämmentynyt, eikä uskaltanut ensin tulla edes tallin ovesta sisään (..). Kuitenkin sitten kun pääsi karsinaan, ponski rauhoittui. Siinä sitten purettiin vaan kamat, koska olin ratsastanut Roosan jo Niihamassa.

Tiistaina olin kipee, ja Saara meni Roosalla. Poni oli vissiin käyttäytynyt ihan okei :)

Tänään olin taas tallilla. Kyllä ihan selkeesti huomas, että Roosa oli jo parin Vahantapäivän jälkeen ihan erilainen. Se oli jotenkin paljon rennomman ja iloisemman oloinen. Tuli vähän semmonen "kuka olet ja mitä teit mun ponille"-fiilis, kun poni olikin ihan onnellinen eikä äksyillyt oikeestaan ollenkaan. (Siinä kaikille teille jotka pidätte Roosaa hulluna ja toivottomana tapauksena;))

Ratsastaessa pidettiin kevyt päivä, lähinnä käveltiin ja vähän ravailtiin kentällä. Kenttätyöskentelyn jälkeen kävin vielä kiertämässä maastolenkin. Roosasta lenkin alkupätkä oli kauhean jännä, ja mun piti lopulta hypätä alas ja taluttaa loppumatka. Ei me oltais muuten päästy siitä ikinä ohi, enkä halunnut luovuttaa ja kääntyä takaisin.

Mun piti ottaa Roosasta joku kuvakin uudessa paikassa, mutta arvatkaa muistinko.. Eli tällä kertaa kuvaton postaus (hui, en muista koska viimeksi on ollut ilman kuvia). No joo, koittakaa kestää. Adios!

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Otsikko viittaa oikeestaan kahteen asiaan. Toinen on Bella ja toinen on.. no, siitä tuossa alempana.
Pöllö lähtee tänään Tornioon. Ei sitä kai myyty ole, mutta lähtee sinne myyntiin. Eli sanomattakin varmaan selvää, että mun Pöllöratsastelut loppuu tähän.

Olin sillä torstaina hyppytunnilla, ja meni ihan hyvin. Vähän mua kuskailtiin, mutta Bellan hypyt alkoi näyttää tai ainakin tuntua normaaleilta. Samoin menin sillä eilen ja meen vielä tänäänkin ennen sen lähtöä. Eilen tuuli hirveesti, ja maneesikin rytisi ihan kunnolla. Pöllö ääniherkkänä ponina otti niistä ihan kunnon lähtöjä ja ratsastuskerta oli vähän mielenkiintoinen. Toivotaan, että tänään menis paremmin, niin tulis kiva vika kerta :)

Ja siihen toiseen asiaan. Me muutetaan Roosan kanssa kuun vaihteessa. Arvatkaas minne? Kyllä, Vahantaan. Tuntuu vähän kuin palaisi kotiin, kun ratsastin siellä kuitenkin ekat viisi vuotta (tai jotain sellaista) mun ratsastusajasta.
 
Tallin vaihtoon oli useempikin syy, mutta suurimmat syyt olivat, että katottais, strassaako Roosa vähemmän pienemmässä tallissa, ja toinen syy, että Pöllö oli samalla tallilla niin ratsastus olis helpompaa. Nythän toi toinen syy kumoutui, mutta ollaan toki silti vaihtamassa.
Tallin vaihto aiheuttaa nyt vähän uutta sumplimista ratsastukseen, koska Vahannassa on vaan yksi maneesi ja se on suuren osan iltaa ratsastuskoulun käytössä. Kaikkina päivinä en millään pääse koulusta niin, että ehtisin ennen neljää ratsastaa. Ja illasta menee aika myöhään jos pitää yhdeksän jälkeen mennä ratsastaan.
Samoin bussit kulkee vaan kerran tunnissa, ja just silleen, että jos pääsen koulusta tasalta, bussi on mennyt viis minuuttia sitten. Ärsyttävää.. No, onneks saan kohta mopokortin (jos vaan saisin raahattua itseni sinne tunneille, koska ikäähän mulla jo on..) ja pääsen skopaileen tallille.
Muuten Vahanta on ihan mahtava paikka ja odotan innolla sinne muuttoa. Tavallaan kuitenkin vähän haikeet fiilikset, kun ollaan kuitenkin melkein kolme vuotta asuttu Niihamassa. No, kai muutos tekee välillä ihan hyvää. :)

Roosakuulumisiin. Me oltiin eilen estetunnilla! Tehtiin ekaa kertaa pitkästä aikaa pientä rataa. Roosakin tuntui olevan innoissaan. Toivotaan, ettei se jalka reagoi..
Muutenkin Roosa on ollut aika hyvä viime aikoina. Musta tuntuu, että Pöllöllä ratsastaminen on auttanut mua eteenpäin Roosankin kanssa.
Ensi viikonloppuna olisi Niihamassa kisat, joissa aattelin, että Roosallakin olis ehkä voinut mennä jonkun 80 cm. Mutta sitten tajusin, että mulla meneekin koko päivä riparijutuissa, höh. No ei, onhan sekin ihan kivaa, ja kyllä niitä kisoja tulee..

Mulla ei tähän hätään ole ponikuvia, joten ajattelin ilahduttaa kuvalla barbiekakusta, joka tehtiin köksän tunnilla. Kyseessä oli siis valinnaisköksän viimeinen tunti, ja saatiin tehdä ryhmissä vapaavalintaiset kakut. Tosta tuli tosi hieno vaikka itse sanonkin, ja oli myös tosi hyvää!

Kevät tuli jo

Mulla oli tosiaan ennen hiihtolomaa kymmenen päivää ranskalainen "vaihtari" asumassa meillä, samalla lailla kuin mä olin viime keväänä Ranskassa. Mulla oli tosi hauskaa, vaikka ei se koko aikaa ihan niin hohdokasta ollut. Anyway, jos joskus tarjoutuu tilaisuus tollaiseen vaihtoprojektiin, suosittelen ehdottomasti!
Yöllä ennen sen ranskalaisen tuloa koitin kirjoittaa postausta, mutta lopulta nukahdin kesken. Ja sillä viikolla olin tehokkaasti ulkoistanut ponin hoidon muille, joten eipä mulla olisi ponikuulumisia ollutkaan kerrottavana. Nämä tämän postauksen kuulumiset ovat kaikki Ajalta Jälkeen Ranskalaisen, kun en jaksa enää palata ajassa parin viikon päähän.

Mitäköhän mä kertoisin? Roosasta ei paljoakaan uutta, loppuviikosta siltä lähti kenkä, ja jouduttiin useampi päivä kävelemään kengittäjää odotellessa. Tänään kenkä saatiin paikalleen ja oltiin puomitunnilla. Roosalla oli virtaa ja intoa ja lennokkuutta vaikka muille jakaa, eikä ihan meinattu pysyä maanpinnalla. Jonkun pukkisarjankin Roosa lopputunnista jaksoi tehdä. Mua vaan nauratti. Uskomatonta, miten toi poni saa mut aina hyvälle tuulelle!

Bellalla on ollut selkä jumissa, ja katseltiin viimeiseen asti, voidaanko mennä sunnuntaina Niihamaan kansallisiin hyppäämään 100 cm. Päätettiin sitten kuitenkin mennä.
Alkuun verkassa poni oli ihan huippu, mutta jotain tapahtui kun vaihdettiin suuntaa. En tiedä oliko se sitten selästä vai mistä, mutta joka tapauksessa Pöllö meni ihan lukkoon eikä olis halunnut hypätä enää mitään. Ennen radalle menoa saatiin onneksi edes joku ihan ok hyppy, mutta missään nimessä ei ollut mitkään varmat fiilikset.

©Veera A.

Radalla onneksi Pöllö oli parempi, mutta hypyt oli ihan outoja, poni ei jotenkin yhtään halunnut venyttää selkää. Yksi kielto meille tuli, mä jäin vähän roikkuun ohjiin ja unohdin jalat, ja siihen vaikeempaan suuntaan ei sitten halunnut metristä okseria hypätä. Sain sen kuitekin korjattua ja päästiin rata loppuun asti. Lopputuloksena 5 virhepistettä, kun yksi aikavirhekin saatiin.

©Veera A.

Heh, ja kuten otsikosta saattaa päätellä, täälläpäin on jo ihan kevätkeli. Lunta ihan pikkiriikkisen, ja aurinkoisina päivinä vois ihan yhtä hyvin olla huhtikuu. Kyllä se kevät (ja kesä!) sieltä tulee! Joten päätin pyhittää otsikon sille tai voi olla etten vain keksinyt muutakaan ;)

Talvikiireitä

Oi että, viimesimmät päivät on ollu ihan huippuja lämpötilan ja kelien osalta! Tai no, mitä eilen pientä lumimyräkkää mutta muuten. En tiedä oonko itse vaan rekisteröiny mieleeni ne parhaat osat vai onko oikeesti ollut ihanaa talvea, mutta ainakin tämmönen lämpimämpi on tervetullutta paukkupakkasten jälkeen.

Bloggailu on jäänyt tällä hetkellä ihan taka-alalle mun elämässä. Viime aikoina on ollut kauheesti kaikenlaisia projekteja koulussa ja muualla, ja kun mukaan lisää vielä kahdella tallilla suhaamisen, ei turhan paljoa vapaa-aikaa ole ollut. Mutta motia kyllä riittää, joten ei pelkoa, tulen piristämään teitä lukijoita aina kun kerkiän ja jaksan!

Sitten ponikuulumisiin. Roosan kanssa oltiin perjantain ekaa kertaa saikun jälkeen hyppäämässä! Poni oli tosi innoissaan, mutta käyttäyty yllättävän hyvin kuitenkin, jos miettii kauanko ollaan taas oltu hyppäämättä. Ei tosin menty paljoa vielä ekalla kerralla, mutta tästä se lähtee!

Muuten Roosa onkin ollut vähän idiootti. Tai ei se mun kanssa, sillon se on ollut kiltisti viime aikoina, mutta kaikkien muiden kanssa. Parina viime kertana kun jonkun muun on pitänyt mennä sillä, poni on joko saanut vetopaniikin, tai potkinut, tai pukitellut, tai hyppinyt pystyyn, sillä seurauksella että oikein kukaan ei ole päässyt selkään. Raah, mä en kestä! En ilmeisesti voi olla koskaan tallilta pois kun tammavamma ei suvaitse muita liikuttajia..

Tänään mentiin Roosan kanssa ulkona ekaa kertaa tänä talvena. Jotenkin ei vaan ole tullut mentyä ulos joko kylmän tai huonon pohjan takia, mutta eilisen lumentulon jälkeen päätin ryhdistäytyä ja mennä ulos. Roosakin tykkäsi! Lähinnä käveltiin ja ravailtiin, mutta otettiin me pari laukannostoakin. Äiti otti muutaman kuvan, joten niitä tuolla alhaalla. Heh, taktikoin ja en laita ihan kaikkia, niin mulla riittää kuvia sitten kun ei oo tullut kenenkään kuvattua! :D

Bellalla, tai Pöllöllä, oon myös käynyt ratsastamassa sen kolmisen kertaa viikossa. Eilen hypättiin rataa, ja alkuun verkkahypyissä mua kyllä kuskattiin mutta sitten kun alettiin meneen rataa, poni rauhoittui. Hyvä niin :)
Ollaan näillä näkymin tulossa Pöllön kanssa taas Drive-in:eihin 90-100 cm, bongailkaa sieltä!

Ponirintamalla tapahtuu, mutta enpä paljasta vielä mitä! Parin kuukauden sisällä selviää, jääkäämme odottamaan sitä! ;)

Uusi vuosi, uudet kujeet

Lievästi kulunut otsikko, mutta sillä nyt selvitään.
Mulla on ollut ihan hirveesti nyt kaikkee, ja pidinkin puolivahingossa ihan kunnon joululoman bloggauksestakin. Tai kirjoitin mä postauksen joulun välipäivinä, mutta se jäi jostain syystä julkaisematta.
Tänä vuonna ette nyt saaneet vuosisummausta, mua ei huvittanut tehdä :D Kuitenkin uudenvuodentoivotukset ilotulituskuvan muodossa, eli vuotta 2014 nyt sitten vaan kaikille!

Ehkä mä nyt summailen mun tän hetken tilannetta.

Roosa on toipumaan päin, ja tulevalla viikolla sais pikkuhiljaa alkaa hyppään. Muutenkin viimeisen viikon aikana Roosa on toiminut tosi hyvin. Tai no, vähän päivästä riippuen, mutta pääosin poni on ollut rento ja liikkunut hyvin.
Viime viikolla oli satulansovitus. Se oli siis ilmainen sovitus kolmen kuukauden päästä satulan ostosta, tosin meillä se kolme kuukautta vähän venyi kun oli kaiken maailman saikkuilua. Satula oli edelleen hyvä (onneksi!), ja muutenkin sovittaja sanoi, että ponin selkä näyttää paremmalta.

Ja sitten siihen toiseen asiaan, mikä on vienyt mun aikaa. Oon nyt tässä pari viikkoa ratsastanut mun valmentajan tytön ponilla Jingelbel van de Delthoevella eli Bellalla muutaman kerran viikossa. Tsekkaa Miran blogi ja tietoa Bellasta [TÄSTÄ].
Tänään oltiin Niihamassa Drive-in:eissä, hyppäsin Bellalla 90 ja 100 cm. Puhtaasti meni molemmat, mistä oon ihan äärettömän tyytyväinen, koska ennen kisaa oltiin hypätty kaks kertaa :D
Täytyy sanoo, että toi poni on hypätessä ihan huippu! Kaikki tuntui radalla ihan älyttömän helpolta. Ihan mahtavaa, kun pystyi luottamaan siihen, että poni hyppää kun sen tuo esteelle oikein ja pitää jalat kiinni.

Jatkossa nyt siis ratsastelen kahta ponia, ja todennäköisesti täälläkin ehkä molemmista kertoilen. Bella on kuitenkin koko ajan myynnissä, eli jos se myydään niin sitten sen ratsastus loppuu siihen :D

Mulla ei varmaan ylimääräistä aikaa bloggailuun turhan paljoa tule olemaan koulun ja poneilun ohessa, mutta kirjottelen sitten taas kun ehdin! :)