Elämäni ponit

Ei ole viime aikoina ollut mitään uutta kerrottavaa saikkuilevasta Roosasta, joten ajattelin tehdä vähän erilaisen postauksen ja kertoa vähän "elämäni hevosista". Tai ehkä poneista lähinnä. Mutta pääideana siis tosiaan kertoa mun elämään ja ratsastukseen eniten vaikuttaneista tai muuten vaan lempparihepoista.

Ensimmäisenä ensimmäinen ja ainoa hoitoponini, iki-ihana pikkuponi Maja eli tutummin Maija. Maija on vuonna 1995 syntynyt pikkuinen tuntiponi Vahannan ratsastuskoululta. Hoidin Maijaa monta vuotta, aina siihen asti kunnes sain Roosan. Se oli myös vaikka kuinka pitkään mun vakkariratsu, ja parin vuoden ajan en melkein millään muilla ratsastanutkaan. Saati sitten kisannut.

Maija on opettanut mulle kaiken mitä mä tiedän päättäväisyydestä. Se on halutessaan uskomattoman itsepäinen ja laiska, eikä siitä varmaan sen takia kauheen moni ainakaan silloin tykännyt. Se hyppää kuitenkin ihan älyttömän hyvin niin pieneksi poniksi, ei 80cm ollut vielä mikään ongelma. Silloin kun poni sattui olemaan sillä tuulella, että sitä kiinnosti. Se on (vai oli, kauheen vaikee päättää aikamuoto kun ei ole mitään hajua onko se edelleen sellainen millaisena mä muistan sen) ihan älyttömän nopee liikkeissään esteitä väistellessään, ja mäkin olen tippunut sieltä monta kertaa. Silti jostain syystä olin ihan hullaantunut siihen.

Maija oli kerran myyntiuhankin alla, ja muistan kun mulle kerrottiin, että se tulisi lähtemään seuraavana päivänä. Onneksi kerrottiin, sain tilaisuuden mennä hyvästelemään yhdessä kaverini kanssa. Silloin tuntui aika masentavalta ja puoli iltaa meni itkiessä ponin karsinassa. Monen sattuman summana se, jonka piti poni hakea, ei kuitenkaan päässyt tulemaan seuraavana päivänä ja jostain syystä se poni vain jäi Vahantaan. Ja on siellä edelleen. Musta on aina niin ihanaa kun välillä näen sen tallilla.

Maija on varmaan Roosan jälkeen mulle eniten merkannut kavioeläin.

Jossain vaiheessa valitettavasti kasvoin Maijalle liian pitkäksi ja jouduin siirtymään isompaan poniin. Kuvioihin astui Roxzanna eli Rosa. Rosa on kimo tamma, joka on aivan ponin ja hevosen rajoilla. Rosa on(/oli?) tosi kiltti sekä ratsastaa että hoitaa, ja siitä tulikin jossain määrin mun vakkari Maikin jälkeen. Valitettavasti Rosa oli suosittu muidenkin keskuudessa, joten en saanut sitä yhtään niin "omakseni" kuin Maijaa. Onneksi kuitenkin kävin ponivalkussa, ja siellä muistaakseni Rosa oli aika usein mun vakkarina, joten sain varata sitä kisoihin.

Rosan kanssa oon hypännyt ensimmäisen 80 cm ratani ikinä, ja Rosan kanssa oon myös käynyt ekat ulkopuoliset kisani (mikä ei ollut Vahannasta ihan helppoa ;) ). Rosan kanssa ollaan kertaalleen oltu Vahannan derbykisoissa. Rosan kanssa päästiin myös kesällä 2011 Tuntiratsastajien mestaruuskisoihin kisaamaan ponimestaruudesta. Muistaakseni mentiin sekä koulua että esteitä. Koulu ei mennyt ihan putkeen, varsinkaan kun en silloin ihan vielä haltsannut hevoseen vaikuttamista, ja Rosa on aina ollut vähän jäykkä. Esteissä mentiin sekä tervetuliaisluokka että varsinainen mestaruusluokka. Tervetuliaisluokka nollilla ja mestaruudessa pudotettiin toisen vaiheen ensimmäinen este. Silloin kyllä ärsytti, mutta ehkä sekin on jotain opettanut (kuten että tarkista aina suojien kiinnitys ennen rataa). No, anyway, Tuntsarit oli meidän viimeinen yhteinen juttu, koska samana kesänä kuukautta aiemmin olin saanut Roosan, ja melkein heti tuntsarien jälkeen lopetin Vahannassa.

Kolmas mulle spessu poni on Kotimäen Mystic eli Tiku. Tiku on myöskin aika pieni, ehkä ~130cm korkea welshruuna. Tiukulla ratsastin paljon sen vuoden aikana, kun Niihamassa Horsefortella kävin tunneilla. Alusta asti katsoin, että kivannäköinen poni, ja muutaman viikon jälkeen kysyin voisinko saada sen tunnille. Siitä se lähti. Tiku oli mulla MOH-heppana (melkein oma hevonen-jutska HF:lta) kuukauden ja sen jälkeen ei sitä enää mohhiin tarvinnut ottaa, menin sillä käytännössä kaikki tunnit about kolme kertaa viikossa. Maijan tavoin Tiku ei ollut niihin aikoihin mitenkään erityisen suosittu ratsastaa, koska se tuppasi saamaan lähtöjä ja pudotti varsinkin pienemmät ratsastajat. Meitä oli muutama, jotka ratsastettiin ja kisattiin sillä enemmän. Tikukin muistaakseni oli jossain vaiheessa uhkauksen alla, että jos pudottaisi vielä yhden ratsastajan niin saisi lähtöpassit.

Tiku oli oikeestaan ensimmäinen, joka alkoi opettaa mulle hevosen 'oikein päin' ratsastusta. Tiuku kun oli ihan mielettömän kiva ratsastaa. Käytiin yhdessä paljon Niihaman Drive-ineja ja Horseforten harkkareita kasikymppiin asti, ja käytiin me Powercup-karsinnoissakin silloin keväällä. Kouluosuus meni ihan hyvin, mutta esteillä unohdin kaksi kertaa jalat ja velmu poni kun on, Tiku pääsi livahtamaan ohi ja hylky sieltä tuli. Tiku myös opetti paljon sitä tasapainoa ja lähtöihintottumista, mitä oon Roosan kanssa paljon tarvinnut, sekä aloitti "kuumemman" ponin ratsastamaan opettamisen.

Ihan yksinkertaisesti nämä kolme ponia ovat opettaneet mulle ihan sairaasti, jokainen vähän eri juttuja. Olen mielettömän onnellinen siitä, että olen saanut tuntea nämä ponit.

Ja koska en todennäköisesti tälläistä postausta uudestaan enää tee, haluan antaa myös muutamalle muulle ponille ratsastuskouluajoilta kunniamaininnan.

Isabelle eli Isbe, mun ensimmäinen lemppariponi, jolla menin myös alkeiskurssin ekat tunnit. Valitettavasti joutui lähtemään ratsastuskoululta jalkaongelmien vuoksi.

pahoittelut surkealaatuisesta kuvasta

Frou-Frou toinen pikkuponisuosikki Vahannasta, silloin vielä ihan unelmakiltti ja reipas ja "täydellinen" welsh mountain-tamma.

Moustafa eli Amor ihana, kiltti, herkkä arabiruuna, Tikun ohella ensimmäisiä, jotka antoivat edes pienen tunteenhippusen siitä, miten kuuluisi liikkua.

Siinä vähän ohessa mun ratsastushistoriaa. Tätä postausta oli hirmu kiva tehdä, kun sai penkoa vanhoja kuvia ja fiilistellä! No, toivottavasti Roosasta olis taas kerrottavaa lähiaikoina, kun tämäkin idea on nyt käytetty.. :)