Kuten ehkä muistattekin, alkukesä meni meillä tosi hyvin. Oikeastaan voisi sanoa, että heinäkuun loppuun asti kaikki oli ihan mahtavaa, ja heinä-elokuun vaihteen jälkeen kaikki on mennyt aika lailla päin helvettiä.
Ensin jotkut epäonnistuneet kisat elokuun alussa, sitten jonakin päivänä Roosa oli ihan kolmijalkainen, ja nyt viimeiset pari-kolme viikkoa se on taas ollut tosi huono. Vähän samanlainen kuin viime vuonnakin..
Nyt me ollaan torstaina menossa klinikalle. Mä en yhtään tiedä mitä meille siellä sanotaan, toivon parasta ja varaudun pahimpaan. Pitkään olin tosi rennosti sen suhteen, ja ajattelin, että ei se ehkä ole mitään niin vakavaa, mutta nyt mitä lähemmäs klinikka tulee, sitä enemmän paniikissa olen. Tällä hetkellä olen alitajuisesti ihan varma, että joko se pitää lopettaa tai vaihtoehtoisesti siitä tulee vain seuraponi. Kai mä olen viimeaikoina kuullut liikaa tuttujen ja tutuntuttujen hevosista, jotka pitkien jalkavammailujen jälkeen eivät vain ole tulleet kuntoon. Mä en tiiä mitä mä teen, pelottaa vaan ihan älyttömästi. Tosin alan siitä jo olla melko varma että hyppyponin uraa Roosan jalat ei ehkä kestä. No, torstain jälkeen ollaan viisaampia, voisin jopa ehkä loppuviikosta koittaa tulla informoimaan.
Tää on vain niin älyttömän turhauttavaa, joka kerta kun kuvittelee, että alkaa mennä paremmin, jotain uutta tulee vastaan. Tääkin kesä pääosin meni ihan superhyvin, vaikkei paljoa kisailtukaan. Sitten taas kävi miten kävi. Mä ja Roosa ollaan jouduttu puskeen jo niin monesta vastoinkäymisestä läpi, eikö nämä ikinä lopu? Mä voisin kuitenkin väittää, että en mä sitä niin huonosti käsittele ja ratsasta, että se sen takia olisi aina vain uudelleen kipeä jostain. Aaargh, kuinka monta kuntoutusrumbaa pitää käydä vielä läpi?
Mutta ei pahaa ellei jotain hyvääkin, pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan kunnolla, kun olen syyslomasijaisratsastajana yhdelle kouluponille. Kerran olen tähän mennessä vasta ollut ja kaksi vielä edessä, ja oli se vaan niin ihanaa, kun sai ratsastaa kivalla ponilla miettimättä sen kummemmin jalkavaivoja. Ja ei se niin mahdoton ajatus ole, että mustakin vielä kouluratsastaja tulisi ;)
Tulipa tästä nyt lyhyt infopostaus. No, pidetään peukut pystyssä ja toivotaan parasta klinikalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti