Vika löytyi sitten sieltä samaisesta oikean etujalan nuljuluun alueelta. Ei oikeastaan ollut yllätys, poni oli kuitenkin oireillut aika samalla tavalla kuin viime syksynäkin. Röntgenkuvat olivat edelleen puhtaat, ja ultrankin perusteella näytti ehkä asteen verran paremmalta kuin silloin viime syksynä kun hoito aloitettiin. Suhteellisen positiivista siis. Tälläkin kertaa se lääkittiin piikityksellä niveleen. Jatkossakin sitä todennäköisesti joutuu piikittelemään aina tarvittaessa, tosin siitä ehkä sovitaan tarkemmin 3-4 viikon päästä kontrollissa.
Roosa lisäksi rokotettiin ja raspattiin samalla. Osittain varmaan niidenkin takia poni oli tarhalevossa nyt maanantaihin asti, ja siitä seuraavat kaksi viikkoa kävellään. Sen jälkeen voi vähän ravailla ja testailla sitä ravissa, ja sitten taas klinikalle.
Me ollaan nyt kolme päivää kävelty ja poni räjähtää käsiin.
Varmaan osittain johtuu siitäkin että on pimeää ja aivan jäätävän kylmää, mutta on sillä muutenkin virtaa ollut, tosin se menetti juuri viimeisetkin hyvänmielenväkirehujen rippeensä. Eilen varsinkin oli hieman eksoottista, ei ehditty kuin puoliväliin kentälle kun poni jo säikkyi kaikkea ja keuli ja pomppi liinan päässä. No, vein sen kuitenkin kentälle, ja kyllä sielläkin muutama aika nätti kynttilänä pystyyn pomppaaminen nähtiin. Voi jessus. Varmaan tekee todella hyvää jaloille sinkoilla pinnasta jäisellä kentällä..
No, onneksi Roosa alkoi sitten rauhoittua, ja eipä voi ainakaan sanoa että olisi jäätynyt ponia taluttaessa. Mun piti alunperin kävellä selästä, mutta eipä sinne hirveästi päässyt, kun poni ei olisi pysynyt paikallaan edes sitä pientä hetkeä, eikä välttämättä myöskään hirveästi houkuttanut se pystyynpomppiminen. Toisaalta, ehkä se olisi rauhoittunut jos olisi mennyt selkään.. :D
Mä tässä mietin, että voi olla ihan sitäkin, että Roosa on tähän mennessä aina ilmojen viiletessä ja iltojen pimetessä tottunut pääsemään maneesiin. Maneesissahan se on aina rauhoittunut. Kaupunkilaisponille on aivan liikaa mennä edes kävelemään yksin ulos pimeään (vaikkakin valaistulle kentälle..). No mutta, no can do, eipä maneesiin ole illasta hirveästi asiaa. Tänään ajattelin yrittää mennä tuntien jälkeen, katsotaan mitä sitten tapahtuu..
Heh, kuvien puutteessa pidettiin Roosan kanssa #selfietime, nauttikaa! (huomatkaa hc talvivarustus, mulla oli päällä kaikki mahdolliset talvisaappaat ja kolmisormihanskat - mutta eipä tullut ainakaan kylmä!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti