maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kun elämä hymyilee

Nyt ollaankin oltu viikko Vahannassa! Ero entiseen Roosaan on koko ajan havaittavissa, poni on hirveen paljon rennompi ja tyytyväisempi kuin Niihamassa. Roosa on ratsastaessakin ollut paljon parempi, edelleen rennompi ja jotenkin liikkuu rehellisemmin ja innokkaammin. Heh, eikä vielä toivottavasti kukaan ole saanut elinikäisiä traumoja Roosasta!



Viikonloppuna olin Hevoset 2014-messuilla, sekä lauantaina että sunnuntaina. Mukaan tarttui jonkinsorttinen loimi, huopa, heinäverkko, elektrolyyttiä ja msm:ää, sekä tietysti heppakarkkeja. Tuolla näin ekaa kertaa hevosten "irtokarkkeja", eli sai itse täyttää muutamasta laatikosta pussin ja sitten sen litramäärän mukaan hinnoiteltiin. 

Sunnuntaiaamuna oli Tytsän pitämä koulutunti. Mentiin kentällä, kun maneesissa oli jotain muuta.
Alkuun tehtiin käynnissä suorakulmion/neliön muotoista uraa uran sisäpuolella, ja aina kulmat etuosakäännöksenä. Piti huolehtia siitä, että vaikka hevonen astuukin paikallaan, ulkokyljen liike säilyy. 

Ravissa oltiin enemmänkin ympyrällä, ja väistätettiin takaosaa ulos samalla kun ulkokylki eteni ja asetus oli kuitenkin sisään. Tätä työstöä oli aina korkeintaan puoli ympyrää kerrallaan, ja sen jälkeen päästettiin suoristumaan eteen.

Tehtiin samaa juttua molempiin suuntiin, ja huomas selkeesti, että vasempaan kierrokseen oli paljon vaikeempaa. Jo ihan vaan asetuksen saaminen rennosti tuotti haasteita, kun Roosa oli ihan sitä mieltä että "en varmasti käännä päätä vasemmalle".
Loppujen lopuksi meillä meni kuitenkin siihen vaikeampaankin suuntaan ihan hyvin ja lopetettiin sitten siihen. Ei tehty laukkatyöskentelyä sen kummemmin, koska kenttä ei ollut vielä ihan täysin sula, ja vaikkei se nyt varsinaisesti kova ollut, niin ei se mikään kovin pehmeä ja joustavakaan.

Tänään menin ensin maneesiin, mutta alkukäyntien jälkeen piti vaihtaa kentälle. No, kävelin siinä sitten pitkin ohjin loimi toisessa kädessä kenttää kohti, kun yhtäkkiä Roosa säikähti jotain kentän portilla. Poni kääntyi salamannopeasti 180 astetta ja mä rämähdin komeasti tallin pihalle. (Pikku vinkki: ei kannata, se sattuu.) 
Roosa sitten juoksi jonkin aikaa ympäriinsä, mutta ihmisten saarrettua sen se joutui alistumaan kiinnijäämiseen. Vähän pörheänä poni oli, mutta palasin kentälle ja aloin ratsastaa kunnolla. Pikkuhiljaa villiponikin rauhoittui. Olipahan tapahtumaa tälle päivälle!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti