Varovaisen neutraalia

Heippa! Mä en ole viime aikoina (lue: pariin kuukauteen) kirjoittanut tänne yhtään mitään, mutta mulla on ihan oikeesti ollut syy siihen, kerrankin.

Mä nimittäin oon jossain määrin alkanut pelkään kertoa tänne hyvistä päivistä, koska tuntuu, että joka kerta kun mainitsen blogissa Roosan olleen ihan hyvä, se on seuraavana päivänä ihan kolmijalkainen. Nytkin kamppailen itseni kanssa kertoako meidän kuulumisia ollenkaan, mutta ehkä mä yritän kuitenkin. Ihan silleen lyhyesti, tai jotain.

Tällä hetkellä meille kai kuuluu ihan kohtalaista. En uskalla sanoa, että hyvää, mutta parempaa kuin kesällä joka tapaukessa. Elokuussahan mä kirjoitin meidän klinikkavisiitistä ja siitä, että lähdetään nyt kuntouttaan ponia. Ja niin siinä kävikin, ollaan päästy meneen kaikkia askellajeja ja jopa hypätty kertaalleen pikkiriikkistä 20-senttistä ristikkoa (miten sellasestakin voi olla niin onnellinen <3). Satula meillä on vaihtunut ihan kokonaan, omalla satulallaan Roosa ei kerta kaikkiaan ole liikkunut puhtaasti. Tällä hetkellä meillä on lainassa yhden kaverin satula, mutta se on tällainen väliaikaratkaisu. Ei sekään ihan priima ole Roosalle, mutta toistaiseksi se on nyt liikkunut sillä ihan kohtuullisesti. Pitää vähän katsella, mistä sille löytäis uutta satulaa. Anyway, siihen nähden että kesällä pelkäsin etten enää ikinä pääse ratsastaan Roosalla kunnolla tai varsinkaan ylittään mitään esteitä, me ollaan hyvässä tilanteessa.

Viime viikolla Roosa rokotettiin ja ylläripylläri sille nousi siitä taas kuume ja pari päivää poniraukka oli vuorattu kahdella sisätoppiksella, ja vaan tönötti karsinassaan. Sen jälkeen se ihan ymmärrettävästi oli vähän jäykkä, kun pääsi liikkeelle. Onneksi meillä oli tällä viikolla myös taas kiropraktikkokäsittely, olinkin ehtinyt jo kaivata sitä Roosalle. Roosalla oli kuulemma edelleen paljon jäykkyyttä varsinkin alaselässä ja kaulassa ja kallonpohjassa, mutta kaiken kaikkiaan se oli paljon parempi kuin mitä se oli sillon kun aloitettiin noi käsittelyt. Nyt ei sitten sen jälkeen ollakaan päästy tekemään mitään selästä, kun poni on pari päivää talutuksella sen jäljiltä.

Muutenkin syksy on mennyt ihan kivoissa merkeissä, oon ratsastanut ihan hirveästi muiden hevosilla! Tykkään toooosi paljon, koska se tekee niin hyvää ratsastukselle. Sen oman kanssa kun aina kuitenkin juurtuu niihin samoihin vanhoihin ongelmiin ja juttuihin :D Tän urakoimisen seurauksena mulla on kuitenkin ollut kauhea kiire koko ajan, joten siinä toinen syy, miksi vasta nyt tulin kertomaan meidän kuulumisista.

Eli joo, vielä en uskalla toivoa, että Roosa paranisi kokonaan, mutta tällä hetkellä oon onnellisempi kuin pitkään aikaan. Pitää vaan elää päivä kerrallaan ja nauttia niistä hyvistä hetkistä :)

Parhaita paloja

Löysin tallikaapin perältä Roosan kalenterin vuodelta 2012-2013, ja ajattelin nyt koota sen sisällöstä palasia postaukseen. Hyviä ja huonoja päiviä, sähläystä ja muuta kivaa, nyt pääsette kurkistamaan mitä Isa 13-v on kirjoittanut elämästään Roosan kanssa. Pätkät ovat lyhyitä, koska päivää kohti ei oltu varattu kuin muutama rivi.

Koska näitä hauskoja pätkiä olisi ihan reilusti ja postaus venyisi maratonmittaan, olen päättänyt jakaa tän osiin. Tässä postauksesta kalenterimerkintöjä syksyltä 2012, alkaen lokakuusta jolloin tähän kalenteriin aloin kirjoittaa, päättyen vuodenvaihteeseen. Tapahtumat siis sijoittuu meidän toiseen syksyyn, R on ollut mulla reilun vuoden ja melko lailla toipunut jännevammasta. Osasta jutuista saattaa löytyä niiltä ajoilta blogimerkintöjäkin, enpäs tiedä.

Kaikki kirjoittamani pätkät on lainattu suoraan muokkaamattomina kalenterimerkinnöistä, joten tässä muutama selvennys eniten esiintyviin kohtiin:

isossa/isoon/yms = puhutaan siis Niihaman isosta maneesista
pienessä/pikkusessa tms = vastaavasti Niihaman pikkumaneesi
Tytsä on siis kotivalmentajamme Marja "Tytteli" Tetri-Rantanen
Sanna on silloinen aluevalmentajamme Sanna Backlund

Nauttikaa!

11.10.2012
"Yritin kouluilla isossa, mut oli tosi pieni tila ja Roosa näki kauheesti mörköjä... + sai sekokohtauksen maneesista käveltäessä."

13.10.2012
"Aluekatsastukset Pinsiössä. Alkuun puoli-kavalettijuttuja ja sileetä, aika jees. Lopussa hypättiin linjalla pysty-okseri ja toisinpäin. Lopussa pysty n. 110cm ja okseri levee 100cm. Roosa oli super!"

23.10.2012
"Tytsän puomi/estetunti, Roosa oli vauhdissa ;) muutamat pukit yms sähellykset, mutta muuten oli vaan ihan SUPER, pysty tuleen isolta etäisyydeltäki ilman että töks"

26.10.2012
"Lunta tulvillaan on raikas talvisää! Tänään oli sit tullu kunnolla lunta + Roosa oli kiimavammalumipöhkö -.- Alkuun ratsista ei tullu mitää, pomppi vaan, mut sit kun sain jalan eteen ni toimi iha jees. Ei ollu hokkeja ku kesäkengät ja poni vaan sekoili pihalla ja kokoajan pelkäsin et kaatuu/menee taas jalka..."

2.11.2012
"Tytsän estevalkku, Roosa oli alkuun tosi pörhee ja pukkiherkkä. Loppuun tehtiin 100-110 pikkurata ja poni oli ihan super :) muista suoristaa estelinjalle ennen kun haet askeleen! + pohkeet kii, älä nypi lähestymisissä yms"

4.11.2012
"Drive-In, 90cm 0vp pukitellen, 100cm 4vp ohitus kun pukitti ja en päässy ohjaan esteelle. Rokotettiin radan jälkee"

12.11.2012
"Tytsän kouluvalkku, Roosa 'pelästy' ja hyppäs tuntsapuolelle -> Tikun ratsastaja putos. Ja ulkona R karkas.. Muuten oli tosi hyvä :) ja ehkä oikeelle joku jumi kun monena päivänä sekoillu oikeessa laukassa?"

25.11.2012
"Kisat, kansalliset Niihamassa. 105cm 1vp ajasta, oli ehkä vähän rytmitön mut hyvä siihen nähden et ennen rataa vaa kuskas mua."

1.12.2012
"Menin aika pikasesti, tein siirtymisiä. Ulkona pomppi pystyyn ja karkas ja paineli pukkilaukkaa tarhoilla"

3.12.2012
"Ei ollu tuntia, menin pienessä. Siel oli kivat -15°C ni en sit menny kauheen rankasti, keventelin ja laukkailin vähän"

4.12.2012
"Tytsän puomitunti, poni oli ihme venkura, paino himona vasenta pohjetta päin. Älä korjaa sisäohjalla vaan ulko-ohjalla"

9.12.2012
"Drive-In Niihamassa, menin 90 ja 100 cm, molemmat 0vp. Poni oli super ❤ 90cm vähän pukitellen, 100cm oli hyvä :)"

12.12.2012
"12.12.12! :D Menin koulua isossa, Roosa oli hyvä kun muistin tuntuman. Tein samalla idealla kun ma tunnilla :)"

16.12.2012
"Hevoskuiskaaja Vladimir kävi, Roosa sille käyttäyty, mut ei ratkassu mitää ongelmaa. En ratsinu."

20.12.2012
"Juoksutin taas kentällä, 2 vaihdetta Roosalla, joko käyntiä taluttaessa tai pukkilaukkaa ympyrällä."

21.12.2012
"Tytsän estevalkku, tipuin kun lähdin tunkeen isolla askeleella ahtaaseen väliin ja R sano ei :D Muute meni hyvin."

24.12.2012
"Pomppelin isossa kavaletteja Iitun kaa, Roosa oli ihanan rento ja ilonen :)"

28.12.2012
"Lähettiin Ypäjälle ja ratsastin siellä, Roosa oli ihan jees, lämmin maneesi on ihana <3"

30.12.2012
"Aluevalkku Ypäjällä, tehtii joku 90-95cm rata, kielsi kerran vaikeelle kapeelle portille, oma vika, mut muuten oli ihan ylisuperhyvä! :) ❤ Sanna sano et ollaan tosi paljon löydetty yhteisymmärrystä ja rytmiä :)"


//näin postauksen jälkeen huomaan että tässä ei semmosista "tavallisista" päivistä ole käytännössä ollenkaan, mutta ehkä parempi näin, ne olis ehkä vähän tylsää luettavaa :D
Seuraavaa osaa odotellessa!

Parasta just nyt

Tänään oli ihan superhyvä päivä. Kiva koulupäivä, sen jälkeen näin ihania kavereita, ja vielä kolmen hevosen tallireissu.

Ensin menin Tintillä, joka meni paljon paremmin kuin osasin odottaa. Sen jälkeen oli vuorossa Zara, joka oli aivan yhtä ihana kuin yleensäkin. Molemmat näistä tammoista kyllä palkitsi ratsastajan työskentelystä. 

Ja sokerina pohjalla oli vielä Roosa, jonka kanssa kävely kyllä kruunasi koko päivän. Mikä on ihanampaa kuin kävellä luottoponilla ilman satulaa derbykentällä hämärtyvässä illassa? Kun kaikkialla on ihan hiljaista ja on melkein yksin koko tontilla? Ja katsella siinä samalla auringonlaskua ja lopulta tulee pimeetä, kun kello ohittaa kymmenen? Voin kyllä sanoa, etten montaa parempaa asiaa keksi. Sanokoot muut mitä tahansa, tää kyllä voittaa vaikka Blockfestit mennen tullen. 

Loppujen lopuksi olin ihan yksin jäljellä tallilla, eikä kuulunut mitään muuta kuin hevosten rouskutusta ja liikehdintää. Olisin voinut jäädä sinne vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Lopulta oli kuitenkin pakko lähteä kotiin ja yhdentoista aikaan viimein kotona olin. Väsyneenä ja nälkäsenä mutta aivan sairaan onnellisena. Paras päivä pitkään aikaan <3

Klinikkapostaus part viisi miljoonaa

Arvaako kukaan, mihin tämän päivän visiitti suuntautui? Kyllä kyllä, Teivoa kohti. Eli tsekkailemaan, mikä on tilanne, kun Roosa on taas ollut huono. Klinikka-aika oli 15.30, ja koulusta sluibasin viimeisen tunnin.

Ensi alkuun Roosa ilahdutti olemalla oma ihana itsensä ja päätti, että tänään ei mennä koppiin. Ei auttaneet kaurat tai maanittelut tai mikään muukaan, lopulta sitten kahdella liinalla saatiin se sinne. Tässä vaiheessa oltiin jo vähän myöhässä aikataulusta ja olin suht valmis kyyditsemään ton ponin suoraan lähimmälle makkaratehtaalle. (Jos siellä on joku tiukkapipo niin en oikeesti)

Klinikalla olikin sitten eri eläinlääkäri kuin yleensä, kun meidän normaali ell oli lomalla. Alkuun mietittiin, rauhoitetaanko R ensin vai mennäänkö ensin katsomaan liikettä pihalle, mutta Roosa ratkaisi tämän omalla tavallaan, eli ei antanut rauhoittaa niin mentiin suosiolla pihalle.

Ulkona ensin maastakäsin kaikki perusjutut, käynti, ravi, juoksutus. What a surprise, mitään ei näkynyt. Tällä kertaa mulla ei ollut satulaa mukana, kun luulin tän olevan vain kontrolli, mutta kun tässä liikkeessä ei näkynyt yhtään mitään niin käväistiin Vahannassa hakemassa satula paikalle. Sen jälkeen päästiin jatkamaan.
Ratsastin taas klinikan takana, raviradan edustan hiekalla. Tulos oli.. yllättävä. Roosa ei todellakaan liikkunut huonosti, vaan ennemminkin paremmin kuin vähään aikaan. Toki (ja melkein onneksi) se joissain kohdissa otti pari epäpuhdasta askelta takapäällä, ja teki sellaista ihme paikallaanpomppimista, mutta muuten se oli tosi hyvä. Siinä sitten vähän ratsastelin eri suuntiin ja tein siirtymisiä ja eri askellajeja, ja eipä siinä mitään, Roosa liikkui ihan hyvin. Olin vähän että great, kun se on kotona ollut ihan surkea viime aikoina ja täällä nyt liikkui näin, ja koitin siinä sitten selittää että ei se oikeesti näin hyvä ole ollut. Mutta ehkä pitäisi vaan olla onnellinen, että se ylipäätään pystyy liikkumaan noin hyvin. Ja eläinlääkäriltä sain kehuja, että ratsastan sitä tosi hyvin, jeejee, kerrankin tuntee tekevänsä jotain oikein! :)

Sisällä se sitten rauhoitettiin, koska seuraavaksi oli tarkoitus ottaa poni kiropraktikkohoitoon taas, ja siihen se ei rauhoittamatta kykene. Oli siinäkin härdelli. Se ei vaan kertakaikkiaan päästänyt vieraita ihmisiä lähelle, ja lopulta se eläinlääkäri ehdotti, että mä laittaisin sille sen piikin. Mun ilme oli varmaan näkemisen arvoinen, koska en ole ikinä laittanut kellekään yhtään mitään piikkiä ja about pelkäsin, että tapan sen ponin siihen paikkaan. No, se ell vaan kysy että eihän mulla ole piikkikammoa ja sain siinä sönkättyä että ei, ja sitten yhtäkkiä huomasin seisovani ponin vieressä se piikki kädessä. Onneksi sain selkeät ohjeet mitä mun pitää tehdä ja mihin kohtaan laitan sen, ja ei mun tietenkään suoneen tarvinnut pistää vaan lihakseen. Mutta joo, eipä siinä mitään, hyvin onnistui ja Roosa ei reagoinut mitenkään, joten se vain vahvisti mun teoriaani siitä, että sillä ei ole piikkikammoa, se vain ei siedä vieraita.

Kiropraktikkokäsittelyyn Roosalle piti vielä lisätä vähän rauhoittavaa, kun se ei meinannut rauhoittua tarpeeksi, että sen olisi saanut käsiteltyä. Tällä kertaa se oli kuitenkin sen verran rauhallinen jo, että ell sai laitettua sen piikin. Kiropraktikointi itsessään meni ihan hyvin, Roosan alakaula oli edelleen tosi jäykkä, mutta parempi kuin aiemmin, kun vielä pari kuukautta sitten koko kaula oli ihan jökissä. Säkäalue oli kuulemma tosi hyvä, selkärangan loppuosa ja SI-nivelet aika jumissa mutta kuitenkin ilmeisesti paremmat kuin alunperin. 3-4 viikon päästä toivottavasti päästään uudelleen käsittelemään.
Lisäksi Roosalta ultrattiin se vasen takanen, jota oli potkaistu kesällä laitumella. Se oli ihan vaan varmistukseksi, ettei siinä jänteessä näy mitään, ja olin aika rauhallisin mielin koska se oli parantunut tosi hyvin. Ja ultraus varmisti sen, ei näkynyt jänteessä mitään, jeejee :)

Nyt sovittiin eläinlääkärin ja kiropraktikon kanssa yhdessä, että koitetaan nyt ihan vaan alkaa kuntouttaa ponia ja lisätä liikutusta. Pakko ton kanssa on jotain tehdä, ja nyt kokeillaan, meniskö se paremmaksi sillä, että vähitellen lisätään liikuntaa ja koitetaan päästä normaalitilaan. Hitaasti tietenkin, ettei saada uusia vammoja liiasta rasituksesta. Mutta mä niin toivon, että tää auttaisi ja olisi nyt se mitä vaaditaan saamaan toi poni kuntoon!

Niin, ja arvatkaapa mitä? Meillä hajosi taas liina. Mä en edes tiedä miten, kun se ei edes ollut missään vaiheessa kiinni ponissa vaan pelkästään lastausliinana. No, anyway, kun otin sen kopista huomasin, että lukosta oli irronnut kokonaan se liikkuva osa. Jeesjees, olihan tota käytetty ehkä alle kymmenen kertaa. Mä tarviin jonkun liinavalmistajan sponsoriksi. Damn it.

Kesänloppukuulumiset

Masentava sana. Juurihan se kesä vasta alkoi ja nyt tässä taas ollaan. Just kun kelitkin alkoi näyttää hyviltä. No, ei voi mitään.

Mitä Isa on tehnyt loppukesän? Kyllä, ratsastanut. Oon ratsastanut taas useampaakin hevosta/ponia Vahannasta, mikä on kyllä aivan sairaan kivaa! Ja hih, oon otettu että mua uskalletaan pyytää ratsastaan eri heppoja. Tykkääntykkääntykkään.
(kuvassa esiintyy Ralla, siis yksi viimeaikojen poneista)

Riive taas on palannut ratsastuskoulutunneille, joten siitä ei ainakaan tällä erää ole enempää kirjoittelua luvassa.

Roosa, mitähän Roosasta. Viimeksi taisin sanoa, että Roosa on ollut tosi hyvä? Joo, sen kun näkis.. Käytännössä heti sen postauksen jälkeen alkoi taas vanha tuttu epäpuhtaus, ja tässä nyt ollaan taas kärvistelty. Klinikalle aika varattuna, jeejee vaihteeks. Oikeaa takasta se taitaa nyt eniten varoa liikkeessä. Mä nyt vaan toivoisin, että ne löytäis siltä jotain, ihan mitä tahansa, kunhan löytyis syy tälle kaikelle. Mutta alkaa vaan käydä vähän epäuskottavaksi, että sitä syytä ikinä löytyis, koska ei sitä tähänkään mennessä ole löytynyt. Oivoi. Katsellaan.

Tässä tällainen lyhyt kuulumispostaus, lähiaikoina (=parin viikon sisään) on tiedossa spessujuttuja, silloin siis lisää!

Hyviä syksyn alkuja!

Riiviöitä kerrakseen

Heippahei!

Miten siellä lukijoilla (ah vieläkin jaksan uskoa että joku tätä joskus vilkaisee) on kesä mennyt? Täällä ei ainakaan kesäsäästä ole voinut puhua, ja muutenkin on mennyt vähän, miten sen sanoisi, vaihtelevasti.

Kesäkuussa (päivää en tosiaankaan enää muista, mutta vähän viime postauksen jälkeen) oltiin Roosan kanssa käymässä klinikalla. Se olikin aika maratonreissu, viisi tuntia siellä vierähti. Juoksutettiin, ratsastettiin, taivutettiin, kuvattiin, kiropraktikoitiin, piikitettiin, ihan kaikki mahdolliset. No, eipä sieltä mitään suunnattoman maatamullistavaa löytynyt. Röntgenkuvat (takajaloista ja kaularangasta) olivat onneksi puhtaat. Kiropraktikko oli sitä mieltä, että Roosa oli ehkä vähän parempi kuin viimeksi, mutta edelleen varsinkin takaa lantiosta, sekä kaulan alueelta tosi jäykkä. Ne saattais olla yksi syy siihen, miksi se on ollut niin epämääräinen.
Toinen, mitä klinikalla erityisesti katsottiin, oli oikea takanen. Tähän asti Roosan ongelmat on aina olleet etusissa, joten tuli vähän puskista, että nyt se astuikin huonoiten oikealla takasella, tarkemmin takavuohisella. Röntgenissä siinä näkyi irtopala, mikä siinä on ollut jo ainakin siitä asti kun se tuli meille, ja pitää nyt seurailla, onko se alkanut vaivaamaan vai onko ongelmat taas jossakin muualla. Mun on vaan hirveän vaikea uskoa, että se irtopala olis alkanut vaivaamaan nyt, kun Roosalla ei ole koko vuonna ratsastettu täysipainoisesti. Ja toisaalta taas se irtopalaleikkaus on suhteellisen kallis jos se onkin turhaan. No, jää nähtäväksi.
Loppujen lopuksi myös se ainainen oikea etunen reagoi taivutukseen, kuten myös vähän molemmat kintereet, joten molemmat oikean puolen vuohiset piikitettiin, samoin kuin myös molemmat kintereet. Tällä kertaa mentiin nyt vähän tällaisella varman päälle-taktiikalla, kun koitetaan rajata pois ylimääräiset ongelmat ja löytää se, mikä tän kaiken varsinaisesti aiheuttaa.

Klinikan jälkeen käveltiin vähän aikaa, ja reilun viikon päästä siitä Roosa pääsi laitumelle. Niillä oli samasta tallista neljän hepan poppoo, kaksi tammaa ja kaksi ruunaa. Oli kauheen kivaa katsoa, kun Roosa oli siellä niiden kanssa ihan superonnellinen. Se näkyi käytöksessä muutenkin, Roosasta tuli jotenkin semmonen rennompi ja letkeempi. Okei, ehkä myös vähän löysempi. Ja lihavampi.

Anyway, siinä vaiheessa kun päästiin ottaan vähän ravia, R oli ihan jees. Ei mun mielestä liikkunut alkuun ihan täysin puhtaasti oikeaan kierrokseen, mutta kun ratsasti vahvoilla ulkoavuilla, niin liike korjaantui.

Mutta tan tan taa, kuinka ollakaan, meni muutama päivä, joina alkoi näyttää hyvältä, kunnes eräänä maanantaina reilu viikko sitten, tarkalleen ottaen 6.7., hain Roosan laitumelta ja katsoin, että näyttääpä toi vasen takanen jotenkin hassulta. Ja siinähän sitten oli sellainen sormenpäänkokoinen haava about keskellä takasäärtä, siellä takana. Haava itsessään ei näyttänyt kauhean pahalta, mutta se oli suoraan siinä jänteen kohdalla ja ihan reilusti turvonnut kaarelle siitä ympäriltä. Olin ihan satavarma, että nyt meni jänne. Enkä ollut edes ainoa, kaikki jotka sitä kävi kurkkaamassa oli sitä mieltä.
Siinäpä sitä sitten kylmättiin ja putsattiin ja laitettiin tukipinteli ympärille, ja näiden jälkeen se ei enää edes kunnolla astunut sille jalalle. No, ei sitä oikein voinut klinikallekaan vielä viedä, koska sitä piti ensin seurailla pari päivää, mihin kehittyy. Ja ei noi jännevammat kai edes näy kunnolla niin nopeasti, sen turvotuksen pitää ensin laskea.
Seuraavana aamuna se oli edelleen samannäköinen ja aloin olla aika epätoivoinen. Olihan se se viimeinen terve jalka.. Nyt seuraavana päivänä se kuitenkin astui sille, joten jotain edistystä siinäkin.
Illalla tulin uudestaan kylmäämään sen, ja puff, koko sääri oli pamahtanut ihan tukiksi. Impparihan se siinä. Eipä muuta kuin kylmäystä, taluttelua ja betadinehaude.
Näin jatkettiin kolme päivää, aamuin illoin, ja se turvotus alkoi laskea. Kokeilin maasta käsin ravia, ja ylläri, se meni ihan puhtaasti. Maasta käsin sitten hölkkäiltiinkin useampaan kertaan tallitietä pitkin, tuplahyöty kun poni liikkuu ja Isa lenkkeilee :D Pikku hiljaa se jalka alkoi muuttua normaalin näköiseksi ja olla ihan viileä.

tätä mieltä me oltiin siitä että äiti otti kuvia

Tällä hetkellä siinä on edelleen se haava, mutta turvotus on laskenut tosi paljon. Enää siitä haavan ympäriltä se on vähän turvoksissa. Pitää nyt vielä vähän seurailla, miten se lähtee paraneen, että pitääkö sitä vielä käyttää klinikalla. Varmaan tsekataan viimeistään silloin, kun meillä on kontrolli noiden muiden vammojen suhteen (eli aika pian). Nyt olen kuitenkin parina päivänä koittanut mennä selästä ja ottanut pikkuisen raviakin, ja täytyy sanoa, että Roosa on ollut parempi kuin pitkään aikaan. Tai ainakin parempi kuin sen viime klinikan jälkeen. Mutta katsoo nyt, kauanko tätä jatkuu, toivotaan parasta!
Niin, ja me ollaan nyt muutaman kerran koitettu, suostuisko Roosa käymään edes kastelemassa jalkansa tuolla Vahannan lammen rannassa, mutta eipä hirveän suuria tuloksia ole tullut. On se nyt yleensä käyttänyt yhden jalan vedessä, mutta siinä se :D eipä sillä, en mä tuolta hirveän mielelläni uittaisikaan, koska se on aika äkkisyvää ja se pohja on siihen ajettua soraa eikä hirveän hyvin pidä jalkojen alla. Mutta ihan hauskaa on ollut yrittää!

Sitten näihin muihin riiviöihin. Mulla on viime aikoina ollut paljon ratsastettavaa, kun olen sijaisratsastanut yhtä ponia, Jeniä, ja sen lisäksi ratsastanut yhtä ratsastuskouluponia, Riiveä. Eli parhaimmillaan on ollut kolme ratsastettavaa päivässä, mikä on ollut kyllä ihan huippukivaa! Nää ponit on molemmat tosi hauskoja tapauksia, vaikka molemmat ihan erityyppisiä kuin Roosa.
Jeni on tosi symppis ja aivan mielettömän söpö kimo, vähän sellainen opetusmestarityyppinen poni, jolla on ihan hauska mennä. Vaikka kyllä sen kanssa ihan kunnolla töitä saa tehdä, sen verran poni se on, ettei mitään saa ilmaiseksi. Paitsi hypätessä, oon sillä kerran hypännyt ja oli kyllä tosi hassua, että varsinkin kun mentiin ihan pikkuesteitä, sillä sai tulla about minkälaiseen paikkaan vaan ja silti se pomppasi innolla yli. No joo, mun Jeniratsastelut kestää vielä reilun viikon. (Alapuoella kuvassa siis Jeni)

Riive taas on sähläri isolla s-kirjaimella. Se on ilmeisesti 5-6-vuotias, ja ihan mielettömän hyväntuulinen tapaus. Ja ihan mielettömän söpö. Sen kanssa ei kyllä koskaan ole tylsää hetkeä, toi poni kun nappaa suuhunsa ihan kaiken mitä naaman edestä löytää. Suitset, riimut, harjat, ohjat, harjapakit, hupparit, raipat, ihan mitä vaan. Riive, tai Riiviö kuten mä sitä kutsun, ei ihan hirveästi osaa mitään, mutta tarkoitus olisi että se oppisi. Mä alan mennä sillä todennäköisesti nyt neljä kertaa viikossa, ja katsotaan miten tämä lähtee tästä etenemään. Tosin Riive on nyt toistaiseksi kevyellä liikutuksella ja kortisonikuurilla yskän takia, mutta toivottavasti se menee sillä ohi ja päästään pikkuriiviön kanssa kunnolla töihin! Jos Riiven kanssa yhteistyö jatkuu, siitä ehkä myöhemmissä postauksissa lisää.

Tässäpä kaikki tältä kertaa, huomisesta alkaen olen puolitoista viikkoa töissä, joten sinä aikana tuskin ainakaan tulee mitään uutta (eipä sillä että se olis pitkä aika verrattuna näihin muihin taukoihin). Mutta jatkosta näkee taas jatkossa, me otetaan sellaisella päivä kerrallaan-tyylillä ja katsotaan mitä tapahtuu!

Valtava infopläjäys ilman varsinaista infoa

Mä en oikein tiedä mistä mun pitäisi aloittaa.

Mä tiedän, etten ole koko pitkän talven aikana kirjoittanut postauksen postausta, ja en oikeastaan usko että täällä on enää yhtään lukijoitakaan. Juttu on vaan siinä, ettei ole ollut oikein mitään mistä kertoa. Ja toisaalta, mitä pidemmälle olen lykännyt kirjoittamista, sen vaikeampaa on ollut aloittaa. Tuntuu, että pitäisi selittää ihan kaikki monen kuukauden ajalta, jotta lukijat pysyisivät edes vähän kärryillä. Ja ei mulla ole ollut kiinnostusta käydä tätä kaikkea taas kerran läpi. Mutta nyt ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja palauttaa teidät (jos siellä vielä joku eksynyt sielu on) jossain määrin kärryille siitä missä mennään.

Oikeastaan mikään ei ole muuttunut. Roosa on edelleen ihan yhtä huono ja epämääräinen kun silloin syksyllä. Me ollaan kokeiltu kaikkea mahdollista, kraniosakraalia, kiropraktikkoa, koitettu satulalla ja ilman, koitettu työskennellä maasta, koitettu antaa sille lomaa. Ja silti, vaikka se on aina välillä ollut pätkittäin parempi ja olen ehtinyt toivoa parasta, aina on joutunut pettymään. Ei se ole varmaan kertaakaan liikkunut yli viikkoa putkeen puhtaasti. Mä en suunnilleen uskalla enää edes yrittää ravata silloin kun joku muu on paikalla, koska näytän eläinrääkkääjältä. Ei sillä, että ravaisin sillä muutenkaan jos se ontuu. Vaikka se on välillä vertynyt siitä, tuntuu niin väärältä laittaa sitä juoksemaan kun ei se halua.

Ja sitten taas, vaikka se on liikkunut kentällä aivan kamalasti, maastossa sen liike on aivan priimaa suurimmaksi osaksi. Mä en ymmärrä, mikä siinä on. Onko se vaan niin täynnä adrenaliinia, ettei se huomaa kipua? Vai onko sen ongelmat kentällä oikeasti peräisin vain siitä, että se muistaa että kentällä sattuu? Vai mitä ihmettä? Mä en tiedä kuinka monta kertaa olen hakannut päätäni seinään, kun olen koittanut saada jotain selkoa tähän Roosakuvioon.

Kiropraktikkoa me ollaan kokeiltu nyt viimeisimpänä. Sekin piti tosin Roosalla tehdä vahvasti rauhoitettuna, sillä Roosa ei ollut ihan samaa mieltä siitä että vieras ihminen saisi tulla koskemaan häneen yhtään mitenkään. Roosalta löytyi siinä tosi paljon jäykkyyttä varsinkin ihan takapäästä ja kaulasta. Oikeastaan kaularangan oikea puoli oli kallonpohjasta säkään aivan jumissa. Ja myös kallonpohjan alue molemmilta puolilta, mikä on voinut aiheuttaa ponille ihan päänsärkyäkin. No, anyway, niitä saatiin hoidettua, ja vähän aikaa Roosa sen jälkeen olikin tosi hyvä. Niin kauan kun me mentiin ilman satulaa. Satula selässä se poni oli alkuun ihan hyvä, ja sen jälkeen alkoi taas liikkua ihan epämääräisesti. Ja vaikka me lopetettiin satulan käyttö siihen, ei se ole palautunut takaisin niin hyväksi kuin mitä se oli sen hoidon jälkeen.

Ylipäätäänkin musta tuntuu, että lavoissa tai muuten etuosassa sillä on ainakin jotain ongelmaa. Se painaa nykyään etuosaa ihan älyttömästi vasemmalle eikä haluaisi päästää oikeaa lapaa oikealle, mistä tulevat varmaan osittain ne ratsastuksen ongelmatkin. Se liikkuu aina paremmin silloin kun sen saa suoristettua ja myötäämään lavoistaan, mutta työstövaiheessa se on huonompi kuin miten se muuten olisi. Mä en tiedä, onko vika sen lavoissa vai kaulan alueella vai yrittääkö se välttää astumasta kunnolla sillä oikealla etujalalla (mikä on niistä sen etujaloista se enemmän vammainen).

No, tiistaina klinikka kutsuu taas. Hiphei, pitkästä aikaa. Tällä kertaa sitä katsovat eläinlääkäri ja se kiropraktikko yhdessä, jos ne yhdessä löytäisivät jonkin syyn tälle sen kummallisuudelle. Mä toivon että se tuottaisi tulosta. Ihan oikeasti toivon koko sydämestäni. Tää on vain ollut niin tuskaista, kun ei voi ikinä luottaa siihen että pääsisi ratsastamaan. Mä en oikeasti tiedä, koska mä olen viimeksi ratsastanut Roosalla oikeasti kunnolla ja "huolettomasti". Ehkä viime syksynä. Hypännyt olen Roosan kanssa varmaan viime syyskuussa. Siitä on kohta vuosi. En mä tiedä päästäänkö me enää koskaan hyppäämään.

Ei kuitenkaan pahaa ettei jotain hyvääkin. Mä olen pitkästä aikaa päässyt ratsastamaan, kun olen käynyt kerran viikossa Vahannan omistajan Annun valkuissa yhdellä ratsastuskoulun ponilla, Corinalla. Tai en mä tiedä onko se virallisesti poni vai hevonen. Mutta kuitenkin, se on ollut aivan ihanaa. Corina on mielettömän kiva poni, ja se olisi varmaan ihan super jos sitä päivittäin ratsastaisi kunnolla. Sillä riittää hyppyä ja se on jotenkin niiin mun tyyppinen poni. Kai siinä on ehkä jotain samaa kuin Roosassa.
Tosin ei Corinan kanssa ollut rakkautta ensi silmäyksellä, ei tosiaankaan. Ensimmäisen kerran jälkeen en tykännyt siitä yhtään, olin sitä mieltä, että se on ihan liian vahva mulle. Onneksi se kuitenkin laitettiin mulle vielä uudestaan, toisella kerralla se alkoi olla ihan okei ja totesin että ei se ehkä ollut niin kamala. Ja kolmannella kerralla kaikki tuntui loksahtavan kohdilleen ja rakastuin. Jos mulla olisi enemmän ponivuosia ja mahdollisuus toiseen poniin niin toi olisi se poni jonka mä itselleni haluaisin.

Mitähän muuta mun infopläjäykseeni kuului? Ainakin no, Roosa on menossa laitumelle tänäkin kesänä ja lihoo palloksi pysyy ennallaan koska se on jo niin pallo ettei voi lihoa enempää. Tänä kesänä kaikki neljä Roosan tallin laitumelle menevää heppaa menee samalle laitumelle, Roosa siis mukana. Ihan kivaa, koska se helpottaa ihan älyttömästi hevosten liikutusta. Kahden hevosen laitumessa oli se ongelma, että aina piti ottaa molemmat sisään kun haki toisen. Toi tulee vapauttamaan tosi paljon.

Tämä kuva on täällä blogissa ollut varmaan joskus aiemminkin, mutta mun teki mieli laittaa se nyt tänne perään, kun ei muitakaan ole. Toi on siis viime kesältä, Pohtikselta aluekisoista kun sijoituttiin kakkosiksi. Tulevaisuus näyttää jäikö toi meidän viimeiseksi yhteiseksi sijoitukseksi. 

Ehkä mä olen tiistain jälkeen viisaampi. Ehkä mä tulen kertomaan siitä tänne. Ehkä en. Mä olen jo oppinut olemaan lupaamatta yhtään mitään. Mä en muutenkaan tiedä, mitä mä tämän blogin kanssa teen, koska pyörittelen Roosa-asioita päässäni ihan tarpeeksi jo muuten. Niiden kirjaaminen ylös saa ne tuntumaan vielä lohduttomammilta. Mutta ehkä mä yritän vielä jatkaa, kun tänne asti on tarvottu. Ehkä koittaa vielä aika jolloin sekä bloggaaminen että Roosailu on jotain muuta kuin harmaan kiven läpi tarpomista.

Mutta jos en saa aikaiseksi mitään spesiaalia, ilmoitus tähän yhteyteen, että mun ja Roosan vuosipäivä on 18.6. Neljä vuotta täynnä ihan kohta (joista valehtelematta kaksi saikkuillen). Kyllä sen huomaa että Roosan kanssa on jo pitkä taival takana. Mä tunnen sen ihan eri lailla kuin minkään muun hevosen ikinä. Se on vaan.. en mä pysty kuvaileen kuinka tärkeä se on mulle.

No joo, hyvää yötä!