Arvaako kukaan, mihin tämän päivän visiitti suuntautui? Kyllä kyllä, Teivoa kohti. Eli tsekkailemaan, mikä on tilanne, kun Roosa on taas ollut huono. Klinikka-aika oli 15.30, ja koulusta sluibasin viimeisen tunnin.
Ensi alkuun Roosa ilahdutti olemalla oma ihana itsensä ja päätti, että tänään ei mennä koppiin. Ei auttaneet kaurat tai maanittelut tai mikään muukaan, lopulta sitten kahdella liinalla saatiin se sinne. Tässä vaiheessa oltiin jo vähän myöhässä aikataulusta ja olin suht valmis kyyditsemään ton ponin suoraan lähimmälle makkaratehtaalle. (Jos siellä on joku tiukkapipo niin en oikeesti)
Klinikalla olikin sitten eri eläinlääkäri kuin yleensä, kun meidän normaali ell oli lomalla. Alkuun mietittiin, rauhoitetaanko R ensin vai mennäänkö ensin katsomaan liikettä pihalle, mutta Roosa ratkaisi tämän omalla tavallaan, eli ei antanut rauhoittaa niin mentiin suosiolla pihalle.
Ulkona ensin maastakäsin kaikki perusjutut, käynti, ravi, juoksutus. What a surprise, mitään ei näkynyt. Tällä kertaa mulla ei ollut satulaa mukana, kun luulin tän olevan vain kontrolli, mutta kun tässä liikkeessä ei näkynyt yhtään mitään niin käväistiin Vahannassa hakemassa satula paikalle. Sen jälkeen päästiin jatkamaan.
Ratsastin taas klinikan takana, raviradan edustan hiekalla. Tulos oli.. yllättävä. Roosa ei todellakaan liikkunut huonosti, vaan ennemminkin paremmin kuin vähään aikaan. Toki (ja melkein onneksi) se joissain kohdissa otti pari epäpuhdasta askelta takapäällä, ja teki sellaista ihme paikallaanpomppimista, mutta muuten se oli tosi hyvä. Siinä sitten vähän ratsastelin eri suuntiin ja tein siirtymisiä ja eri askellajeja, ja eipä siinä mitään, Roosa liikkui ihan hyvin. Olin vähän että great, kun se on kotona ollut ihan surkea viime aikoina ja täällä nyt liikkui näin, ja koitin siinä sitten selittää että ei se oikeesti näin hyvä ole ollut. Mutta ehkä pitäisi vaan olla onnellinen, että se ylipäätään pystyy liikkumaan noin hyvin. Ja eläinlääkäriltä sain kehuja, että ratsastan sitä tosi hyvin, jeejee, kerrankin tuntee tekevänsä jotain oikein! :)
Sisällä se sitten rauhoitettiin, koska seuraavaksi oli tarkoitus ottaa poni kiropraktikkohoitoon taas, ja siihen se ei rauhoittamatta kykene. Oli siinäkin härdelli. Se ei vaan kertakaikkiaan päästänyt vieraita ihmisiä lähelle, ja lopulta se eläinlääkäri ehdotti, että mä laittaisin sille sen piikin. Mun ilme oli varmaan näkemisen arvoinen, koska en ole ikinä laittanut kellekään yhtään mitään piikkiä ja about pelkäsin, että tapan sen ponin siihen paikkaan. No, se ell vaan kysy että eihän mulla ole piikkikammoa ja sain siinä sönkättyä että ei, ja sitten yhtäkkiä huomasin seisovani ponin vieressä se piikki kädessä. Onneksi sain selkeät ohjeet mitä mun pitää tehdä ja mihin kohtaan laitan sen, ja ei mun tietenkään suoneen tarvinnut pistää vaan lihakseen. Mutta joo, eipä siinä mitään, hyvin onnistui ja Roosa ei reagoinut mitenkään, joten se vain vahvisti mun teoriaani siitä, että sillä ei ole piikkikammoa, se vain ei siedä vieraita.
Kiropraktikkokäsittelyyn Roosalle piti vielä lisätä vähän rauhoittavaa, kun se ei meinannut rauhoittua tarpeeksi, että sen olisi saanut käsiteltyä. Tällä kertaa se oli kuitenkin sen verran rauhallinen jo, että ell sai laitettua sen piikin. Kiropraktikointi itsessään meni ihan hyvin, Roosan alakaula oli edelleen tosi jäykkä, mutta parempi kuin aiemmin, kun vielä pari kuukautta sitten koko kaula oli ihan jökissä. Säkäalue oli kuulemma tosi hyvä, selkärangan loppuosa ja SI-nivelet aika jumissa mutta kuitenkin ilmeisesti paremmat kuin alunperin. 3-4 viikon päästä toivottavasti päästään uudelleen käsittelemään.
Lisäksi Roosalta ultrattiin se vasen takanen, jota oli potkaistu kesällä laitumella. Se oli ihan vaan varmistukseksi, ettei siinä jänteessä näy mitään, ja olin aika rauhallisin mielin koska se oli parantunut tosi hyvin. Ja ultraus varmisti sen, ei näkynyt jänteessä mitään, jeejee :)
Nyt sovittiin eläinlääkärin ja kiropraktikon kanssa yhdessä, että koitetaan nyt ihan vaan alkaa kuntouttaa ponia ja lisätä liikutusta. Pakko ton kanssa on jotain tehdä, ja nyt kokeillaan, meniskö se paremmaksi sillä, että vähitellen lisätään liikuntaa ja koitetaan päästä normaalitilaan. Hitaasti tietenkin, ettei saada uusia vammoja liiasta rasituksesta. Mutta mä niin toivon, että tää auttaisi ja olisi nyt se mitä vaaditaan saamaan toi poni kuntoon!
Niin, ja arvatkaapa mitä? Meillä hajosi taas liina. Mä en edes tiedä miten, kun se ei edes ollut missään vaiheessa kiinni ponissa vaan pelkästään lastausliinana. No, anyway, kun otin sen kopista huomasin, että lukosta oli irronnut kokonaan se liikkuva osa. Jeesjees, olihan tota käytetty ehkä alle kymmenen kertaa. Mä tarviin jonkun liinavalmistajan sponsoriksi. Damn it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti