Korona korona korona korona

Tuntuu, että maailmassa ei mistään muusta tällä hetkellä puhutakaan kuin koronaviruksesta. Myös Islannissa se on puhuttanut, täällä tapauksia on väkilukuun suhteutettuna ollut kuitenkin aika paljon. Mikä ei siis todellisuudessa ole ihan älyttömästi, mutta kun koko maassa on suunnilleen saman verran ihmisiä kuin Tampereella ympäryskuntineen, niin kyllähän se tilastoissa näkyy. 

Korona on mun elämään täällä vaikuttanut sen verran, että ne kisat, mihin olin aatellut osallistua viime viikonloppuna peruttiin. Vähän harmi, mutta no, elämä on. Eipä niillä kisoilla kuitenkaan olisi mitään suurempaa vaikutusta ollut. Mutta se kuitenkin tarkoittaa sitä, että mun osalta kisailut on varmaan nyt tähän hätään kisailtu. 

Kaikkia kisoja ei kuitenkaan onneksi vielä viikonloppuna oltu peruttu, vaan olin jälleen kerran katsomassa Meistaradeildinin, Islannin parhaiden ratsastajien hallikilpailusarjan osakilpailua. Taidan onneksi ehtiä nähdä melkein kaikki osakilpailut ennen paluuta Suomeen, mikä on kyllä kiva, koska siellä näkee tosi makeita hevosia. Täällä Islannissa on ollut siinä mielessä tosi silmiä avaavaa, että ennen tänne tuloa en edes tajunnut, miten hienoja issikat voi parhaimmillaan olla. Eikä se ihan poissuljettua ole, että musta vielä joskus askellajiratsastaja tulisi. Ensin pitäisi tosin päästä yli pakkomielteestä welsheihin, heh.

Toi mitä tällä kertaa olin katsomassa oli nimeltään gæðingafimi, vähän kuin islantilainen versio kürista. Kaikilla on joku ~4 minuuttia aikaa esittää valitsemaansa musiikkiin haluamiaan liikkeitä ja vähintään kolme askellajia. Se on täällä ilmeisesti aika uusi kilpailumuoto, vasta muutaman vuoden ikäinen, joten mitään kovin mullistavia koululiikkeitä ei kyllä ollut tarjolla. On jotenkin vähän huvittavaa, että monet noista parhaista ratsastajista on tosi hyviä perus askellajiluokissa ja hevoset liikkuu super hyvin, mutta sitten tossa kuitenkin kun pitäisi tehdä voltteja ja avoja sun muita, hevoset valuu lavoista joka suuntaan ja pakka leviää käsiin :D 

Treenihevosten osalta työmäärä on keventynyt aika lailla, kun meitä on nyt jälleen kaksi töissä. Siinä mielessä kyllä kiva, että yksittäisille hevosille pystyy taas antamaan enemmän aikaa, eikä tarvitse vain liikuttaa hevosia liukuhihnatyönä. Täällä ollessa oon todella tajunnut, minkä takia ammattiratsastajilla on yleensä oma hevosenhoitaja; 7 hevosen kanssa touhuamiseen saa kyllä aika hyvin kulutettua koko päivän :D 

Tänään käytiin parin hevosen kanssa pidemmällä maastolenkillä ja poikettiin samalla rannalla! Maisemat oli jälleen kerran ihan mielettömät. Oltiin sopivasti laskuveden aikaan liikkeellä, joten hiekalla olisi voinut kävellä vaikka kuinka pitkälle. Sen verran pehmeää se kuitenkin oli, että ei siinä käyntiä vauhdikkaampaa oikein uskaltanut mennä. Mutta ai että, jälleen kerran tuli kyllä sellainen fiilis, että tätäkö mä oikeasti teen täällä työkseni! <3

Tällä hetkellä vähän jännittelen, koska mun pitäisi tulla täältä takaisin Suomeen. Oon menossa 26. maaliskuuta uusimaan (jälleen kerran) yo-kirjoituksia, että joskus ehkä vielä pääsisin opiskelemaankin. Nyt vaan tää koronavirushysteria sekoittaa mun suunnitelmia sen verran, että joudun vähän miettimään, miten mun kannattaisi ajoittaa paluu Suomeen, että minimoisin riskin olla karanteenissa joko Suomessa tai Islannissa juuri silloin 26. päivänä. Saakelin yo-kirjoitukset, ilman niitä mua ei edes haittaisi jäädä jumiin Islantiin. :D 
Jos jollain on hyviä näkemyksiä asiaan, tervetuloa kertomaan! 

Tällä välin koitan kuitenkin nauttia loppuajasta Islannissa ja olla antamatta koronan sotkea ihan kaikkia suunnitelmia :)