Kraniohoitoa ja jalkojenrepimistä

Roosa on edelleen kävelyllä, kuinkas muutenkaan. Metacam-kuuri loppui pari päivää sitten, ihan hyvä vaan, Roosa kun alkoi vaikuttaa vähän turhan innokkaalta joka kerta kun otin lääkepakkauksen esiin. Lääkeaddiktio tästä nyt vielä puuttuiskin.

Klinikallakin todetun lapojen jäykkyyden takia ollaan käynnissäkin tosi paljon tehty kaikkia väistöjä, avoja ymsyms ja koitettu niillä saada lapoja irroiteltua. Vähän oon tuskaillut sen kanssa, kun Roosa tuppaa painamaan tosi vahvasti vasemmalla lavalla sisään. On se sitä tehnyt aina, mutta nyt jotenkin paljon vahvemmin kuin ennen. Varsinkin jos on "jännempi" kohta, poni yrittää vääntäytyä ihan vinoon. Siinä sitten käydään aina tahtojen taistelua aiheesta "kuljetaanko suorana vai ei".

Sen lisäksi, että ollaan ratsastaessa irroiteltu, oon koittanut vähän "hieroa" ponia eläinlääkärin ohjeiden mukaan, eli vähän koittanut irroitella lavan ja alakaulan lihaksia. Lisäksi oon venytellyt sen lapoja vetämällä etujaloista. Roosa ei ole ollut ihan varma mitä mieltä siitä pitäis olla, mutta tähän asti se on suhteellisen nätisti kuitenkin antanut venytellä.

Tänään Roosa sai kokeilla kraniohoitoa, tai kranio-sakraaliterapiaa se taitaa oikeasti olla. En itse päässyt paikalle, mikä oli tosi harmi, koska en hirveesti tiiä, miten se toimii ja olisin halunnut nähdä. Jouduinkin sitten googlailuhommiin, kun koitin selvittää, mitä ponille tehtiin. Mun käsitykseni mukaan se perustuu jossain määrin aivo-selkäydinnestekiertoon ja siihen liittyvään "pulssiin", sekä elimistön omaan harmoniaan. Tai jotain. En mä oikeasti tiedä, mutta google on kiva kaveri, etsikää tekin toki. :D

Nyt katsellaan sitten, miten toi vaikuttaa Roosaan. Jokaisen hevosen reagointi on vähän yksilöllistä ja välttämättä ekan hoitokerran jälkeen ei näe vielä vaikutusta. Poni oli kuitenkin ollut vissiin aika kireä joka puolelta, ja varsinkin takapäästä (ohhoh, Roosa päästi käsitteleen takapäätä), mutta takaa oli kai aika hyvin kireydet auenneet. Pari päivää poni ihan nyt vaan seisoo paikallaan, sitten pari päivää kevyttä liikuntaa. Heh, no problem, kävelyllä ollaan muutenkin. Lisäksi viikon verran se kuulemma saattaa olla ihan outo, tiedä nyt sitten mitä se Roosan kanssa tarkoittaa :D
Parin viikon päästä olisi tarkoitus ottaa uudestaan, toivottavasti pääsisin silloin itsekin paikalle, olis niiiiin kiinnostavaa nähdä!

Elämäni ponit

Ei ole viime aikoina ollut mitään uutta kerrottavaa saikkuilevasta Roosasta, joten ajattelin tehdä vähän erilaisen postauksen ja kertoa vähän "elämäni hevosista". Tai ehkä poneista lähinnä. Mutta pääideana siis tosiaan kertoa mun elämään ja ratsastukseen eniten vaikuttaneista tai muuten vaan lempparihepoista.

Ensimmäisenä ensimmäinen ja ainoa hoitoponini, iki-ihana pikkuponi Maja eli tutummin Maija. Maija on vuonna 1995 syntynyt pikkuinen tuntiponi Vahannan ratsastuskoululta. Hoidin Maijaa monta vuotta, aina siihen asti kunnes sain Roosan. Se oli myös vaikka kuinka pitkään mun vakkariratsu, ja parin vuoden ajan en melkein millään muilla ratsastanutkaan. Saati sitten kisannut.

Maija on opettanut mulle kaiken mitä mä tiedän päättäväisyydestä. Se on halutessaan uskomattoman itsepäinen ja laiska, eikä siitä varmaan sen takia kauheen moni ainakaan silloin tykännyt. Se hyppää kuitenkin ihan älyttömän hyvin niin pieneksi poniksi, ei 80cm ollut vielä mikään ongelma. Silloin kun poni sattui olemaan sillä tuulella, että sitä kiinnosti. Se on (vai oli, kauheen vaikee päättää aikamuoto kun ei ole mitään hajua onko se edelleen sellainen millaisena mä muistan sen) ihan älyttömän nopee liikkeissään esteitä väistellessään, ja mäkin olen tippunut sieltä monta kertaa. Silti jostain syystä olin ihan hullaantunut siihen.

Maija oli kerran myyntiuhankin alla, ja muistan kun mulle kerrottiin, että se tulisi lähtemään seuraavana päivänä. Onneksi kerrottiin, sain tilaisuuden mennä hyvästelemään yhdessä kaverini kanssa. Silloin tuntui aika masentavalta ja puoli iltaa meni itkiessä ponin karsinassa. Monen sattuman summana se, jonka piti poni hakea, ei kuitenkaan päässyt tulemaan seuraavana päivänä ja jostain syystä se poni vain jäi Vahantaan. Ja on siellä edelleen. Musta on aina niin ihanaa kun välillä näen sen tallilla.

Maija on varmaan Roosan jälkeen mulle eniten merkannut kavioeläin.

Jossain vaiheessa valitettavasti kasvoin Maijalle liian pitkäksi ja jouduin siirtymään isompaan poniin. Kuvioihin astui Roxzanna eli Rosa. Rosa on kimo tamma, joka on aivan ponin ja hevosen rajoilla. Rosa on(/oli?) tosi kiltti sekä ratsastaa että hoitaa, ja siitä tulikin jossain määrin mun vakkari Maikin jälkeen. Valitettavasti Rosa oli suosittu muidenkin keskuudessa, joten en saanut sitä yhtään niin "omakseni" kuin Maijaa. Onneksi kuitenkin kävin ponivalkussa, ja siellä muistaakseni Rosa oli aika usein mun vakkarina, joten sain varata sitä kisoihin.

Rosan kanssa oon hypännyt ensimmäisen 80 cm ratani ikinä, ja Rosan kanssa oon myös käynyt ekat ulkopuoliset kisani (mikä ei ollut Vahannasta ihan helppoa ;) ). Rosan kanssa ollaan kertaalleen oltu Vahannan derbykisoissa. Rosan kanssa päästiin myös kesällä 2011 Tuntiratsastajien mestaruuskisoihin kisaamaan ponimestaruudesta. Muistaakseni mentiin sekä koulua että esteitä. Koulu ei mennyt ihan putkeen, varsinkaan kun en silloin ihan vielä haltsannut hevoseen vaikuttamista, ja Rosa on aina ollut vähän jäykkä. Esteissä mentiin sekä tervetuliaisluokka että varsinainen mestaruusluokka. Tervetuliaisluokka nollilla ja mestaruudessa pudotettiin toisen vaiheen ensimmäinen este. Silloin kyllä ärsytti, mutta ehkä sekin on jotain opettanut (kuten että tarkista aina suojien kiinnitys ennen rataa). No, anyway, Tuntsarit oli meidän viimeinen yhteinen juttu, koska samana kesänä kuukautta aiemmin olin saanut Roosan, ja melkein heti tuntsarien jälkeen lopetin Vahannassa.

Kolmas mulle spessu poni on Kotimäen Mystic eli Tiku. Tiku on myöskin aika pieni, ehkä ~130cm korkea welshruuna. Tiukulla ratsastin paljon sen vuoden aikana, kun Niihamassa Horsefortella kävin tunneilla. Alusta asti katsoin, että kivannäköinen poni, ja muutaman viikon jälkeen kysyin voisinko saada sen tunnille. Siitä se lähti. Tiku oli mulla MOH-heppana (melkein oma hevonen-jutska HF:lta) kuukauden ja sen jälkeen ei sitä enää mohhiin tarvinnut ottaa, menin sillä käytännössä kaikki tunnit about kolme kertaa viikossa. Maijan tavoin Tiku ei ollut niihin aikoihin mitenkään erityisen suosittu ratsastaa, koska se tuppasi saamaan lähtöjä ja pudotti varsinkin pienemmät ratsastajat. Meitä oli muutama, jotka ratsastettiin ja kisattiin sillä enemmän. Tikukin muistaakseni oli jossain vaiheessa uhkauksen alla, että jos pudottaisi vielä yhden ratsastajan niin saisi lähtöpassit.

Tiku oli oikeestaan ensimmäinen, joka alkoi opettaa mulle hevosen 'oikein päin' ratsastusta. Tiuku kun oli ihan mielettömän kiva ratsastaa. Käytiin yhdessä paljon Niihaman Drive-ineja ja Horseforten harkkareita kasikymppiin asti, ja käytiin me Powercup-karsinnoissakin silloin keväällä. Kouluosuus meni ihan hyvin, mutta esteillä unohdin kaksi kertaa jalat ja velmu poni kun on, Tiku pääsi livahtamaan ohi ja hylky sieltä tuli. Tiku myös opetti paljon sitä tasapainoa ja lähtöihintottumista, mitä oon Roosan kanssa paljon tarvinnut, sekä aloitti "kuumemman" ponin ratsastamaan opettamisen.

Ihan yksinkertaisesti nämä kolme ponia ovat opettaneet mulle ihan sairaasti, jokainen vähän eri juttuja. Olen mielettömän onnellinen siitä, että olen saanut tuntea nämä ponit.

Ja koska en todennäköisesti tälläistä postausta uudestaan enää tee, haluan antaa myös muutamalle muulle ponille ratsastuskouluajoilta kunniamaininnan.

Isabelle eli Isbe, mun ensimmäinen lemppariponi, jolla menin myös alkeiskurssin ekat tunnit. Valitettavasti joutui lähtemään ratsastuskoululta jalkaongelmien vuoksi.

pahoittelut surkealaatuisesta kuvasta

Frou-Frou toinen pikkuponisuosikki Vahannasta, silloin vielä ihan unelmakiltti ja reipas ja "täydellinen" welsh mountain-tamma.

Moustafa eli Amor ihana, kiltti, herkkä arabiruuna, Tikun ohella ensimmäisiä, jotka antoivat edes pienen tunteenhippusen siitä, miten kuuluisi liikkua.

Siinä vähän ohessa mun ratsastushistoriaa. Tätä postausta oli hirmu kiva tehdä, kun sai penkoa vanhoja kuvia ja fiilistellä! No, toivottavasti Roosasta olis taas kerrottavaa lähiaikoina, kun tämäkin idea on nyt käytetty.. :)

Jalkavammakontrolli

Tänään oli taas vuorossa visiitti Teivoon. Ennen kuin selitän siitä, vähän taustatietoa. Roosalla on nyt siis pari viikkoa saanut ravailla kevyesti, mutta ei todellakaan ole ollut hyvä, tuntuu, että nyt on ollut ihan ep suorallakin. Eipä siis hirveän korkein odotuksin lähdetty klinikalle.

 Roosa oli alusta lähtien epäluonteenomaisen hankalalla ja jotenkin hermostuneella tuulella, jo ennen kuin ehdittiin edes kotitallilta lähteä (todisteena tästä mulla kengänjälki pohkeessa, tais olla ensimmäinen kerta kun toi poni osuu muhun takajalalla). Se mieliala näkyi klinikallakin.

Voi tsiisus. Rauhoituksesta ei meinannut tulla ensin yhtään mitään, kun poni vaan hyppi pystyyn eikä antanut laittaa piikkiä. Lopulta se piti vaihtaa toiseen karsinaan, että se saatiin painettua seinää vasten ja vedettyä liina kaltereiden läpi niin, että avustaja roikkui liinassa eläinlääkärin laittaessa piikkiä karsinassa. Lopulta se onnistui onneksi. Mä en ymmärrä, mistä se nyt noin yllättäen veti näinkin vahvan reaktion tohon rauhoitukseen. Onhan se aina ollut vähän piikkikammoinen, mutta yleensä suhteellisen helposti on kuitenkin onnistunut.

No, loppujen lopuksi päästiin sitten toimenpidehuoneeseen asti ja pikku tunnustelun jälkeen mentiin pihalle tekemään ne tavalliset juoksutukset. Ensin käveltiin ja ravattiin suorat pätkät, ja ihan puhtaasti meni. Sitten juoksutettiin ympyrällä ravissa molemmat suunnat, lähes puhtaasti nekin. Mä en kestä, tolta ponilta ei saa ikinä mitään reaktiota ilman ratsastajaa ja tossahan se näytti ihan hyvältä ja rennolta taas. Onneksi eläinlääkäri kuitenkin jo tunsi ponin ja tiesi, etteivät noi kerro ihan koko totuutta sen liikkeestä. Taivutuksissa (onneksi? en mä tiedä voiko tähän sanoo onneksi) tuli ihan selvä reaktio, kuten aina ennenkin. Aristi edelleen selkeästi oej:n taivutusta, ja koitti hyppiä pystyyn. Ontuma myös taivutuksen jälkeen oli suht selkeä, joku 1,5/5. Vej oli ihan puhdas.

No, piikiteltiin nivel taas, mutta sen lisäksi pitäis saada lavat, varsinkin oikea hierottua auki. Voi olla että nekin vaikuttaa siihen puhtauteen, varsinkin kun ilman ratsastajaa liike oli aika priimakamaa. No, joko hieroja tai vesikävely kutsuu. Nyt kuitenkin kaksi viikkoa kävelyä, joiden aikana pitäisi koittaa saada ratsastettua lapoja vähän auki ja venytellä ja vähän itsekin koittaa hieroa. Sen jälkeen jos liikkuu liinassa puhtaasti, saa viikon verran ottaa laukannostoja, ja sen jälkeen aloittaa ravailun. Katsellaan, katsellaan.

känniponi ei meinannut pysyä tolpillaan ilman seinää :'D

Yksi "hauska" yksityiskohta vielä. Roosa rikkoi liinan. Siis katkaisi. Ennen piikitystä tehtiin sama rauhoitushärdelli uudestaan ja siitä kun kiskaisi kunnolla taaksepäin niin räks, liina poikki. No, eipä muuta kun kauppaan, samalla pitäisi vissiin uutta sadeloimeakin etsiä.

todistusaineistoa