HIHS 2014

Olin käymässä HIHSissä taas tänäkin vuonna, tällä kertaa lauantain päivänäytöksessä. Oli kyllä outoa, kun tutun Hartwall Areenan sijaan oltiinkin Helsingin jäähallilla. Tuntui, että ratsastusala olisi ollut pienempi, mutta en ole varma, voi olla että vain vaikutti siltä. Muuten näytti kyllä ratsastuksen osalta aika toimivalta.

Sen sijaan käytävät ja expoalueet olivat aika katastrofi ainakin silloin päivällä. Aivan jäätävä ruuhka ja varsinkin expoalueella ei hirveästi edes voinut mitään pysähtyä ostamaan, ei sen puoleen että siinä tungoksessa olisi huvittanutkaan. Jos joku pysähtyi, koko jono takana jämähti. Puhumattakaan siitä, jos olisi tapahtunut jotain, tyyliin tulipalo, tilanne olisi ollut varmaan aika katastrofaalinen. 

Sen verran iltapäiväksi tuli tilaa, että sain ostettua Roecklin hanskat, Roosalle Eskadronin takasuojat (meidän "huonommat" takasuojat alkoivat olla aika loppuunsa tulleet), ja kolmet sukat. Mä ainakin itse olen huomannut, että joudun joka vuosi ainakin yhdet uudet hanskat ostamaan, kun käytän aina ratsastaessa hanskoja ja ne kummasti käytössä kuluu. Varsinkin nuo Roecklin talvimallit, jotka Keski-Euroopan talvena tarkoittavat lähinnä Suomen syksy-kevät-aikaa, niitä tulee käytettyä varmaankin eniten ja ne oikeastaan vuosittain tulee vaihdettua kun grippipinta kuluu liukkaaksi. Lisäksi olen totuttanut itseni Roeckleihin ja merkkiuskollisena en osaa enää käyttää mitään muita.. No, yleensä aina ajoitan mun hanskaostokset näihin isompiin tapahtumiin ja aleihin. 

Vaikka ahtaus olikin vähän ärsyttävää, itse ratsastus oli taas kivaa katseltavaa. Ensin alkuiltapäivästä katseltiin kouluratsastusta, küria. Vaikka kouluratsastus ei muuten hirveän yleisöystävällinen laji olekaan, küria on aika mahtavaa katsoa. Musiikin ja ratsastuksen yhteensovittaminen on niin hienon näköistä, kun sen tekee taidolla. Vautsi, kun rytmitykset menee kohdilleen ja musiikilla on sopivasti vielä leikitty. Ja kun vielä musiikkinakin voi olla melkein mitä vain, tuollakin kuultiin kaikenlaista Frozen- ja Bond- elokuvamusiikeista ihan pop-kappaleisiin.

Itse en (ylläripylläri) küriä ole koskaan ratsastanut, mutta veikkaisin, että on se ratsukollekin aika mahtavaa ratsastaa musiikkiin. Ainakin jos yhtään peilaan taitoluistelupuolelle, se musiikkiinluitelu oli aina kaikkein parasta. Mun mielestä olisi aivan tajuttoman siistiä joskus päästä ratsastamaan kürohjelma, mutta ehkä se on vähän kaukaista.. :D

Tykkäsin järjestelyjen osalta siitä, että verryttelyä pääsi seuraamaan. Kävinkin ennen GP:tä katsomassa esteverryttelyä. Oli kiinnostavaa nähdä, miten huippuratsastajat verryttelivät hevosiaan. Ei se verkka nyt niin ihmeelliseltä näyttänyt, ainakaan silloin kun itse olin seuraamassa.. ;)

Estepuolella nähtiin myös upeita suorituksia. Lisäksi joistakin huippuratsastajista huomasi selkeästi, ettei ole heidän paras päivänsä (esim Pius Schwizer, joka pienemmässä luokassa tippui selästä ja GP:ssäkin otti monta puomia, tosin sitten sunnuntaille korjasi ottamalla World Cupin kolmossijan) Grand Prix -luokassa paras suomalaissijoitus oli Anna-Julia Kontion uusintapaikka, tarkkaa sijoitusta en muista enää. Estepuoleltakin piti kirjoittaa jotain tarkempaa analyysiä, mutta nyt muutamaa päivää myöhemmin en muista enää niin hyvin, joten tämä nyt jää tyngäksi..

Kyllä taas sai ihailla huippuratsastusta kyllikseen!

PS. ajattelin aloittaa tunnisteiden käytön postauksissa, katsotaan mitä tästä tulee.. Vanhempiin postauksiin varmaankin lisäilen niitä pikkuhiljaa :)

Pakkaspirteä saikkulainen

Tosiaan viime torstaina oltiin siellä klinikalla. Roosalle tehtiin ontumatutkimus, kulultaan aika lähelle täysin samanlainen kuin viime syksynä, tosin tällä kertaa ei tarvinnut sentään selkään hypätä.

Vika löytyi sitten sieltä samaisesta oikean etujalan nuljuluun alueelta. Ei oikeastaan ollut yllätys, poni oli kuitenkin oireillut aika samalla tavalla kuin viime syksynäkin. Röntgenkuvat olivat edelleen puhtaat, ja ultrankin perusteella näytti ehkä asteen verran paremmalta kuin silloin viime syksynä kun hoito aloitettiin. Suhteellisen positiivista siis. Tälläkin kertaa se lääkittiin piikityksellä niveleen. Jatkossakin sitä todennäköisesti joutuu piikittelemään aina tarvittaessa, tosin siitä ehkä sovitaan tarkemmin 3-4 viikon päästä kontrollissa.

Roosa lisäksi rokotettiin ja raspattiin samalla. Osittain varmaan niidenkin takia poni oli tarhalevossa nyt maanantaihin asti, ja siitä seuraavat kaksi viikkoa kävellään. Sen jälkeen voi vähän ravailla ja testailla sitä ravissa, ja sitten taas klinikalle.

Me ollaan nyt kolme päivää kävelty ja poni räjähtää käsiin. 

Varmaan osittain johtuu siitäkin että on pimeää ja aivan jäätävän kylmää, mutta on sillä muutenkin virtaa ollut, tosin se menetti juuri viimeisetkin hyvänmielenväkirehujen rippeensä. Eilen varsinkin oli hieman eksoottista, ei ehditty kuin puoliväliin kentälle kun poni jo säikkyi kaikkea ja keuli ja pomppi liinan päässä. No, vein sen kuitenkin kentälle, ja kyllä sielläkin muutama aika nätti kynttilänä pystyyn pomppaaminen nähtiin. Voi jessus. Varmaan tekee todella hyvää jaloille sinkoilla pinnasta jäisellä kentällä.. 

No, onneksi Roosa alkoi sitten rauhoittua, ja eipä voi ainakaan sanoa että olisi jäätynyt ponia taluttaessa. Mun piti alunperin kävellä selästä, mutta eipä sinne hirveästi päässyt, kun poni ei olisi pysynyt paikallaan edes sitä pientä hetkeä, eikä välttämättä myöskään hirveästi houkuttanut se pystyynpomppiminen. Toisaalta, ehkä se olisi rauhoittunut jos olisi mennyt selkään.. :D

Mä tässä mietin, että voi olla ihan sitäkin, että Roosa on tähän mennessä aina ilmojen viiletessä ja iltojen pimetessä tottunut pääsemään maneesiin. Maneesissahan se on aina rauhoittunut. Kaupunkilaisponille on aivan liikaa mennä edes kävelemään yksin ulos pimeään (vaikkakin valaistulle kentälle..). No mutta, no can do, eipä maneesiin ole illasta hirveästi asiaa. Tänään ajattelin yrittää mennä tuntien jälkeen, katsotaan mitä sitten tapahtuu..

Heh, kuvien puutteessa pidettiin Roosan kanssa #selfietime, nauttikaa! (huomatkaa hc talvivarustus, mulla oli päällä kaikki mahdolliset talvisaappaat ja kolmisormihanskat - mutta eipä tullut ainakaan kylmä!)

Haastetta pukkaa

Tässä nyt vähän uudestaan bloggaluun intoutuneena (ainakin väliaikaisesti..) muistin, että mut on haastettu tälläseen haasteeseen. Ja koska mä rakastan tämmösiä haastejuttuja, niin tottakai tää on pakko tehdä! Eli pitemmittä puheitta:

Tarkoituksena vastata 11 haastajan tekemään kysymykseen, kertoa 11 faktaa itsestä, keksiä 11 uutta kysymystä ja haastaa 11 alle 300 lukijan blogia. Mä en tässä nyt jaksa haastaa ketään nimeltä, mutta kyssärit keksin kuitenkin, eli jos joku tuntee pakottavaa tarvetta päästä vastaamaan näihin (hevosaiheisiin koska heppablogi) kysymyksiin, niin siitä vaan! Enkä pistäisi pahakseni, jos tulisitte mulle informoimaan, että olette vastailleet, musta olis tosi kivaa nähdä ihmisten vastauksia! (tämä siis oli piilovihjailua, että haluan kaikkien heppabloginpitäjälukijoideni vastaavan näihin, vaikken ketään nimeltä mainitsekaan) ;)
Ja haasteesta kiitoksia tänne.

11 vastausta kysymyksiin

1. Poni vain hevonen? Poni, oon ihan ponityttö forever :3

2. Unelmahevosesi? Aaaaah, sellainen aivan valkoinen arabitamma, sellanen aivan tositosi herkkä ja taitava ja hienoliikkeinen, ratsastaa vähän just Roosamainen, mutta käsitellä semmonen ihana symppis jonka kanssa olis ihan täydellinen luottamus keskenään. Nyt kun tässä pohdin, niin sillä tosiaan olis erittäin paljon piirteitä Roosasta, pienellä hienosäädöllä, eli Roosa on vissiin aika perfekto.

3. Minkä ikäinen oot? 15 vuottahan minä

4. Onko oma polle? On juu :) (paitsi että ei, koska virallisesti se on äitin nimissä hahaha)

5. Milloin aloitit ratsastuksen? pari kuukautta päälle 9 vuotta sitten, eli jos oikein laskin niin elokuussa 2005

6. Miten aloitit ratsastuksen? Mun hyvän kaverin äiti oli varannut sille paikan alkeiskurssilta ja kysyi mun äitiltä että jos mäkin haluaisin, ja onneks mahduin vielä samalle alkeiskurssille. :)

7. Lempiväri? En mä tiiä o.O se riippuu ihan päivästä, mutta vaaleenpunanen/pinkki on aika söpö

8. Paras blogi? Nyt mun täytyy tunnustaa, että luen hirveen vähän blogeja. En vaan koskaan jaksa seurailla melkein mitään säännöllisesti. Wää. Mutta eniten kyttäilen varmaan Maijan blogia, käykää ihmeessä kurkkailemassa!

9. Koulu- vai esteratsastus? Äääää, mistä näitä vaikeita kysymyksiä tulee. No anyway, mä oon periaatteessa aina ollut tai ainakin mieltänyt olevani enemmän esteratsastaja, mutta oon aina kuitenkin tykännyt koulustakin, ja varsinkin viime aikoina oon aikalailla diggaillut molempia yhtä paljon. Koulussa on se mahtava tunne minkä joskus saa, kun hevonen kuuntelee ihan täydellisesti ja toimii sun allas ihan pienistä avuista, ja se on aikas mah-ta-vaa. Esteet taas oon muuten vaan huippuja, ei sitä tarvii varmaan edes selittää. En mä osaa vastata tähän, sorry!

10. Korkein este? Ääääh, mä vihaan tämmösiä, koska ei esteitten maksimikorkeus kerro ratsastustaidosta yhtään mitään. Yleensä en edes sen kummemmin katso minkä korkuisia isommatkaan esteet ovat. Mutta villi veikkaus, että olisko jotain 115-120 cm?

11. Missä aloitit ratsastuksen? Vahannan ratsastuskoululla, samassa paikassa missä Roosa asuu nykyään :)

11 faktaa minusta

1. Tykkään kertoa itsestäni faktoja, ja rakastan kaikkia tämmöisiä faktojenkertomisjuttuja 8)

2. Oon tippunut Roosalta pahimmillaan 3 kertaa viikon sisällä. (ekana yhteisenä syksynä, jonka jälkeen kehitin tasapainon ja opin pysyyn siellä selässä)

3. Olen tammaihminen, yhtä lukuunottamatta kaikki mun feivöriittihepat on olleet tammoja

4. Musta olis siistiä olla ammatiltaan ongelmaponiratsuttaja

5. Mun yksi unelma on laukata täysiä sänkkäreillä ja hiekkarannalla (mielellään vielä Roosalla)

6. Mä olen aika iloinen ihminen, ja yritän olla masistelematta vaikka kaikki menis kuinka perseelleen

7. Tykkään ihan sikana mennä ilman satulaa, varsinkin viime kesänä mun piti asettaa itselleni rajoituksia etten menis ihan pelkästään ilman :D vaikka eihän siinä sinänsä mitään sen huonompaa ole kun satulalla menossa, ihan yhtälailla siinä saa työskenneltyä, osittain paremminkin kun on lähempänä hevosta.

8. Mä olen vuokrannut kahta ponia sinä aikana kun oon omistanut Roosan, mutta ennen kun mulla oli oma poni en ollut myöskään vuokrannut ketään, confusing

9. En ole ikinä kieltäytynyt tekemästä jotakin hevosten kanssa siksi, että pelottaisi.

10. Mä olen aika lyhyt, ja jään varmaankin loppuelämäkseni ponimittaiseksi.

11. Mä olen siinä määrin huumorintajuinen ratsastaja, että musta pienet pukit ymsyms sähläykset on aika hauskoja, oonko outo?

11 kysymystä halukkaille

1. Olisitko mieluummin ammattikilparatsastaja vai hevoskasvattaja? Miksi?

2. Mikä on ensimmäinen hevosmuistosi?

3. Entä ensimmäinen lempihevosesi, kertoisitko siitä?

4. Millainen on ollut mieleenpainuvin tippumisesi?

5. Ratsastaisitko loppuelämäsi mieluummin koulu- vai estesatulalla?

6. Mikä hevonen on vaikuttanut eniten elämääsi/ratsastus"uraasi"?

7. Kumman valitsisit, jos vaihtoehtoina olisi 10 hienoa kisahevosta vai saada omaksi/pitää omana lempihevosesi?

8. Mikä on paras puoli omassa ratsastuksessasi/istunnassasi tms?

9. Jos olisit hevonen, millainen olisit?

10. Pidätkö itseäsi enemmän tavoitteellisena ratsastajana vai puskailijana/fiilistelijänä?

11. Mikä on suurin hevosiin liittyvä (tai muuten jos hevosiin ei liity mitään) unelmasi?

Tässäpä nämä, aamuyöllä tehtynä, voi ehkä näkyä laadukkaina ja mielikuvituksellisina vastauksina ja kysymyksinä :D

Mutta anyway kuten jo tuolla ylempänä sanoin, haastan kaikki heppailijalukijani tasapuolisesti! Ja olisin onnellinen, jos tulisitte kommentoimaan, kun olette tehneet, niin saisin tyydytettyä valtaisaa uteliaisuuttani toisten ihmisten asioista.

Isa kiittää, kuittaa ja menee nukkumaan!

Asioiden purkamista ja pään hakkaamista seinään

Mun on monta kertaa pitänyt kirjoittaa. Tuntuu vain, että kerrottavaa olisi niin paljon, etten mä oikein tiennyt mistä aloittaa. Nyt mä kuitenkin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kertoa, missä mennään.

Kuten ehkä muistattekin, alkukesä meni meillä tosi hyvin. Oikeastaan voisi sanoa, että heinäkuun loppuun asti kaikki oli ihan mahtavaa, ja heinä-elokuun vaihteen jälkeen kaikki on mennyt aika lailla päin helvettiä.

Ensin jotkut epäonnistuneet kisat elokuun alussa, sitten jonakin päivänä Roosa oli ihan kolmijalkainen, ja nyt viimeiset pari-kolme viikkoa se on taas ollut tosi huono. Vähän samanlainen kuin viime vuonnakin..
Nyt me ollaan torstaina menossa klinikalle. Mä en yhtään tiedä mitä meille siellä sanotaan, toivon parasta ja varaudun pahimpaan. Pitkään olin tosi rennosti sen suhteen, ja ajattelin, että ei se ehkä ole mitään niin vakavaa, mutta nyt mitä lähemmäs klinikka tulee, sitä enemmän paniikissa olen. Tällä hetkellä olen alitajuisesti ihan varma, että joko se pitää lopettaa tai vaihtoehtoisesti siitä tulee vain seuraponi. Kai mä olen viimeaikoina kuullut liikaa tuttujen ja tutuntuttujen hevosista, jotka pitkien jalkavammailujen jälkeen eivät vain ole tulleet kuntoon. Mä en tiiä mitä mä teen, pelottaa vaan ihan älyttömästi. Tosin alan siitä jo olla melko varma että hyppyponin uraa Roosan jalat ei ehkä kestä. No, torstain jälkeen ollaan viisaampia, voisin jopa ehkä loppuviikosta koittaa tulla informoimaan.

Tää on vain niin älyttömän turhauttavaa, joka kerta kun kuvittelee, että alkaa mennä paremmin, jotain uutta tulee vastaan. Tääkin kesä pääosin meni ihan superhyvin, vaikkei paljoa kisailtukaan. Sitten taas kävi miten kävi. Mä ja Roosa ollaan jouduttu puskeen jo niin monesta vastoinkäymisestä läpi, eikö nämä ikinä lopu? Mä voisin kuitenkin väittää, että en mä sitä niin huonosti käsittele ja ratsasta, että se sen takia olisi aina vain uudelleen kipeä jostain. Aaargh, kuinka monta kuntoutusrumbaa pitää käydä vielä läpi?

Mutta ei pahaa ellei jotain hyvääkin, pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan kunnolla, kun olen syyslomasijaisratsastajana yhdelle kouluponille. Kerran olen tähän mennessä vasta ollut ja kaksi vielä edessä, ja oli se vaan niin ihanaa, kun sai ratsastaa kivalla ponilla miettimättä sen kummemmin jalkavaivoja. Ja ei se niin mahdoton ajatus ole, että mustakin vielä kouluratsastaja tulisi ;)

Tulipa tästä nyt lyhyt infopostaus. No, pidetään peukut pystyssä ja toivotaan parasta klinikalle!