sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Hiihtelyä ponin kanssa

Tää postaus on kirjotettu kahtena päivänä, suurin osa lauantaina, paitsi hiihtoratsastuskisoista tietenkin sunnuntaina.

Tällä viikolla on jotenki paljon enemmän tullu mentyä ulkona ponin kaa ku normaalisti, tiistaina juoksutin kentällä (lue: Roosa paineli pukkilaukkaa ja roikuin narun päässä) ja torstaina menin muuten vaan ulkona, koska aattelin totuttaa Roosaa ulkona menemiseen, kun ilmottauduttiin Saaran kaa sillä hiihtoratsastuskisoihin!
Joo-o, huimat yhen kerran viime talvena kokeiltiin sitä, käynnissä, talutuksessa, mutta aateltiin kuitenkin yrittää. Roosa ei viime vuonnakaan siihen oikeen mitään reagoinu, toisin kun Laku, joka pelkäs ja meni espanjalaista käyntiäkin :D näin  voi ponit yllättää että rauhallisemmalta näyttävät ottaakin enemmä stressiä tommosista ku pikku Roosa joka saa separeita kaikesta muustakin

Meijän piti kokeilla jo eilen (perjantaina, menee sekavaks..) ku Laku tuli Niihamaan satulansovitukseen, mutta se kesti sen verran kauan, että mulla ois tullu tosi kiire tunnille.. Joka muuten meni tosi hyvin vaikka Roosa ei tajunnukkaan että kavaletteja voi mennä ravissakin :D mutta esteitä meni ihan superisti :)

Lauantaina meillä oli koulun hiihtoretki Kaupissa, ja Saara haki mut sieltä tallille. Roosa oli yllättävän hyvällä tuulella eikä sanonu mitään vaikka Saarakin laitto sitä kuntoon. Hämmentävää..
Sit mentiin kentälle ja varsinainen show alkoi. Ei ehitty ees alottaa mitään liinojen virittelyä tai ääneen totuttelua, kun Roosa alkoi pomppia pystyyn. Ravailin ja laukkailin sitten siellä kentän keskellä hangessa vartin verran, jonka jälkeen poni alko olla vähän selväpäisempi. Kerran meinasin pudotakin kun se pukitti ihan yhtäkkiä :D Ei Roosa niitä suksia tai muuta semmosta pelänny, se oli vaan niin älyttömän pörheenä että ihan kaikesta piti saada separeita.
Sen "alkuverkan" jälkeen mietin vähän, pitäiskö perua koko juttu, mutta jatkettiin kumminkin. Ja eikun liinat kiinni poniin ja matkaan. Roosa oli alkuun vähän jännittynyt ja kuunteli, mitä takana suhisee, mutta käveli nätisti eteenpäin. Päästiin kokeileen kaikkia askellajeja ja Roosa oli koko ajan hyvin mukana, ja tuntu tykkäävän touhusta. Roosa oli ihan super hyvä, aloin vaan miettiä, että voiko toi olla ensimmäinen kerta, kun sillä on kunnolla sukset perässä, koska se käyttäyty niin kun olisi tehnyt sitä koko ikänsä. Ehkä Roosa tarvii vaan jotain mihin keskittyä! :)

Ja tänään oli viimein ne odotetut hiihtoratsastuskisat. Menin ensin pikkumaneesiin verkkaileen ponilta vähän energiaa pois, ja sen jälkeen Saara tuli sinne valjaitten kaa ja testattiin miten ne käytännössä toimii. Eilinen mentiin siis liina-rintaremmivirityksillä ja sen jälkeen Saaran äiti kävi Hööksissä ostaan ihan hiihtoratsastusvaljaat. Saara käveli Roosan perässä ja tässä vaiheessa käyttäyty poni vielä ihan hyvin.
Sen jälkeen sitten talutin Roosan sinne kentän päätyyn ja hyppäsin selkään. Roosasta tuli heti megasupertärppä ja sit kun siinä kentällä joku kisaratsukko laukkas ohi, Roosa lähti. Se pomppi siinä "pystyyn" ja lähti sit laukkaan sitä parkkipaikkaa pitkin. Mä siinä kiskoin sen pysähdyksiin mutta poni vaan jatko pomppimista eikä menny yhtään sinne minne ratsastin niin hyppäsin alas ja talutin Roosan takasin. Ja eikun uusi yritys.. Tällä kertaa pääsin selkään ihan hyvin, mutta kun äiti tuli laittaan valjaitten sitä pitkää takaremmiä (mikskä sitä sanotaan?), pikku dynamiittipötkö alko taas heräillä. Toinen puoli valjaista saatiin kiinni ja sit Roosa oli taas jo menossa. Onneks noi lukot on aika helppokäyttöset, niin sain sen narun irrotettua. Ja taas pompittiin ja meinattiin jyrätä pari tyyppiä. Hups..
Tässä vaiheessa alko huoltojoukoilta jo usko vähän loppuun, mutta mua alko ärsyttääkkin sen ponin käytös niin paljon etten halunnu luovuttaa vaan yrittää vielä kerran yhtä juttua. Pyysin äitiä pitään ponia ja laitoin itte selästä ne molemmat remmit kiinni ja äiti otti sitten sen kapulan ja piti sieltä vähän vastaan, niin poni luuli, että perässä on hiihtäjä. Tässä vaiheessa tosiaan meitä edeltävä ratsukko lopetteli, että ei kauheesti ylimäärästä aikaa jääny. Saara hiihti sitten suoraan portille, ja äiti anto siinä portilla sen kapulan Saaralle.

Rata meni siis niin, että ensin ylitettiin toi punanen linja, sen jälkeen oli tommonen puomipujottelujuttu noista sinisistä puomeista. Sitten tuli toi punanen hyppyri, (huomatkaa mun piirustustaidot..) jonka hiihtäjä meni. Sitten heppa hyppäs kavaletin, hiihtäjä meni ton heinistä tehdyn hidaste-esteen ja heppa meni taas kavaletin. Sen jälkeen molemmat pujotteli tötsät, minkä jälkeen on hiihtäjälle toinen hyppyri. Sen jälkeen oli vielä toinen puomikuja, minkä jälkeen ylitettiin maalilinjana se punanen viiva.
Ekana kaikki sai tehä yhen lämmittelykierroksen, jonka aikana sai kiertää radan kerran, muttei tehdä tehtäviä. Alkuun Roosa pelkäs tota ekaa puomikujaa, mutta sen ohi päästiin. Sen jälkeen ne heinät oli ylitsepääsemättömän pelottavia, ja käytiin tekemässä yks laukkaympyrä tuolla keskellä kunnon hangessa. Onneks Saara pysy pystyssä :D Sen jälkeen kun oltiin tehty harjottelukierros, alko rata.
Alotettiin ravissa, kun Roosa oli niiin tärppänä kaikesta, alku meni ihan jees, keskellä puomikujaa se jähmetty sekunniks, mutta uskalsi kuitenkin jatkaa. Kavaletille tultiin aikamoisten mutkien kautta, ja siitä jatkettiin laukalla. Nyt päästiin jopa niitten heinien ohi! Toisen kavaletin jälkeen tehtiin pujottelu. Siihen otin raviin. Sen jälkeen oli vielä pikku hyppyri Saaralle, minkä jälkeen laukattiin puomikuja ja maaliin. Ei virhepisteitä, mutta aika hidas aika. Katoin just tuloksia ja oltiin näköjään hitaimmat :D no, pääasia että päästiin maaliin ja oikeestaan sekin oli jo voitto että ylipäätään päästiin kentälle! :)

Kisan jälkeen mentiin vielä Saaran kaa muutama kierros siinä radalla, ja Roosa alko olla selvästi rauhallisempi. Jos vaan ois saatu toinenkin harkkakierros.. ;)

Ja vastatkaahan kyselyyn ! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti