Valoa tunnelin päässä ja 3 yötä jouluun

Tää viikko on ollut melko lailla erittäin onnistunut. Viimeinen viikko koulussa (=melkein pelkkää hengailua kaikki tunnit), onnistunut klinikkareissu ja tietenkin maailman mahtavin poni. Ja nyt vihdoin ihana joululoma.

Tiistaina oli tosiaan taas visiitti klinikalle, jalkakontrolliin. Olin edellisenä päivänä kokeillut ravissa pari tiukempaa kaarretta, puhtaasti liikkuen, joten varovaisen toiveikkaana lähdettiin klinikalle. 

Alkuun jouduttiin odotteleen jonkin aikaa, ja Roosa käytti ajan hyväkseen putsaamalla karsinan seiniä nuolemalla. Kun sitten päästiin aloittaan, pikku älykääpiö ei suostunut käveleen toimenpidehuoneeseen sisälle. :D Lopulta Roosa antoi periksi ja suostui tuleen sisään.

Pikaisen tarkastelun jälkeen mentiin tekeen taivutukset ulos. Piha oli melko lailla peilijäätä, mutta löydettiin onneksi paikka, jossa oli sulaa. Taivutukset meni paremmin kuin osasin odottaa. Edelleen oli pieni reaktio siinä oikeessa etusessa, mutta se näkyi lähinnä vain jalan kiskomisena taivuttaessa. Ravatessa aavistuksen merkkasi sitä jalkaa, mutta ei voi sanoa edes, että olisi ollut ontumista. Taivutustuloksena +/5.

Eläinlääkäri totesi, että ei piikitetä ponia tällä kertaa, vaan laitetaan ulkoisesti nyt kaksi viikkoa kipugeeliä. Ihan perus Voltaren Emulgeliä siis :D Tulevan kuukauden aikana saadaan alkaa mennä sileetä täysipainoisemmin, vähitellen laukkaa myös. Tiukkoja kaarteita pitäisi välttää ja muutenkin tehdä mahdollisimman laajoja kaarteita. Esteitä ei vielä saa mennä. Kuukauden päästä voi mennä vielä kontrolliin, tai jos on mennyt tosi hyvin, ei välttämättä tarvitse. Kaiken kaikkiaan erittäin hyvin meni siis!

Iltapäivällä menin uudestaan tallille, mutta en jaksanut ruveta enää ratsastaan, vaan tein ponille kauneushuoltoo. Nyt on harja nätisti(?) leikattu taas :)

Keskiviikosta mulla ei oo erityisempää muistikuvaa, tein jotain ravijuttuja ja meni varmaan ihan jees.

Torstaina olikin sitten astetta enemmän energiaa ilmassa. Roosa sai joka ikinen kerta lähdöt yhdeltä sivulta, aina jotain Roosan omaa sekoilua. Sen ajan minkä poni kuunteli, se meni ihan hyvin, mutta se muu.. No, kerran me vaan mentiin jotain toista hevosta päin.. Menin melkein tunnin verran, vähän pidempään kun olin ajatellut, mutta en vaan voinut lopettaa ennen kuin olin saanut ponin meneen sen päädyn ohi edes pari kertaa lähtemättä.

Perjantaina olin pitkästäpitkästä aikaa tunnilla (vai onko väärin sanoo "tunti" kun mentiin about puoli tuntia? :D)! En tiiä oonko valittanut siitä täällä blogissa, mutta mua on vaivannut se etten ole päässyt ratsastaan kenenkään silmän alla. Jotenkin musta on tuntunut, että mun istunta leviää käsiin ja kädet menee joka suuntaan ja sellaista. Mutta olin siis tosi happyhappy kun päästiin tunnille taas :)

Tytsän valkussa siis oltiin. Meitä oli siinä tunnilla vaan kaksi, joten oli hyvin tilaa. Tehtiin isolla ympyrällä asetuksia molemmille puolille ja samalla asetuksen puoleista pohjetta läpi. Satunnaisista pompuista huolimatta Roosa meni tooosi hyvin. Ei otettu vielä laukkaa ja muutenkaan ei tehty hirveen pitkään, ettei se jalka rasitu. Hyvä niin! :)

Lauantaina koitin tehdä suunnilleen samoja juttuja kuin perjantaina. Meni ihan jees, mutta siitä tuntui puuttuvan jotain. Tosin syynä saattoivat olla liian pitkät jalustimet, vaihdoin eilen uusiin hihnoihin ja unohdin tehdä lisää reikiä.. Oli tosi ärsyttävää, kun tuntui ettei saa mistään tukea ja jalat ihan liian suorina!

Tänään tosiaan on se 3 yötä jouluun. Mulla on joululahjat vielä aavistuksen vaiheessa, onneks koulukavereitten lahjat ehdin värkkäillä täksi päiväksi. No, enköhän mä saa kaiken hoidettua :) Hyvää joulunodotusta!

Ravia, mars!

Kuukauden kestäneen kävelyn jälkeen mekin ollaan saatu nyt ottaa vähän ravia! Ensin toki vaan suorilla urilla, mutta edistystä sekin. Viimesinä käyntipäivinä alkoi Roosan päässä keittään jo siihen malliin, että oon ihan onnellinen kun nyt saa ravatakin :D

Perjantaina tosiaan ekan kerran ravattiin ja voitte vaan kuvitella kuinka paljon mua jännitti ennen ratsastusta, että liikkuuko poni puhtaasti. Liikkui se, oon happyhappyhappy. Tosin tästä on pitkä matka vielä täyteen työskentelyyn, ja ei kannata turhan suuria toiveita pitää yllä, pilvilinnat romahtaa helposti. Väliaikaista iloa kuitenkin havaittavissa!

Eilen Saara oli mun mukana tallilla, ja työskentelyn jälkeen keksittiin ottaa heppapallo maneesin reunalta hetkeks, pientä aivojumppaa Roosalle. Hetki sillä meni, ennen kuin se muisti miten palloa tökitään. Meni aina jonkin aikaaa pallon luona siihen, että poni vaan seiso pallossa kiinni ja pohti, miten sen saisi tästä liikkeelle.
Ei hirveen kauaa viittitty tökkiä palloa, kun siinä väkisinkin pieniä kaarteita tuli, vaikka koitti kuinka suoraan mennä. Muutaman kuvan Saara otti Roosasta ja pallosta. Toi yks oli vaan niin toivoton linssilude, että ei tullut yhtään semmosta kuvaa missä se olis vaan roikottanu päätään sen pallon päällä, mitä se muuten teki.

Tänäänkin oli, kröhöm, lievästi virtaa. Kun pari muutakin maneesissa ollutta heppaa sekoili, ei Roosakaan tyytynyt menemään nätisti ravia ja käyntiä, vaan pitkästä aikaa mun oli ihan tosissaan tehtävä töitä, että pysyin kyydissä sen 180-astetta-ympäri-ja-pukki-pystyyn-pukki-laukkaa-pukki -sähläyksessä. Mua muuten lähinnä nauratti, mutta vähän huolettaa mitä se jalka tykkää tommosesta... No, ei se sitä olis ehkä tehnyt jos se ois hirveesti sattunut.

Muuten ei mitään ihmeempiä, päivittelen taas sitten kun on aikaa. Tuntuu vaan nää viimeiset viikot ennen joulua niin epämotivoivilta, vaikka ei meillä taida olla enää kun parit kokeet. Vielä pitäis jaksaa ne kunnialla läpi, ja sitten olis se paljon odotettu joulu! Kattoo, saisinko sen kunniaks väsättyä vihdoista viimein sen mydayn, tai jonkun muun erikoispostauksen. En lupaa mitään! :D

ULKOASUREMPPAA

säädän ulkoasua, älkää ihmetelkö jos näyttää oudolta :)

Kontrolli

Torstaina oli kontrollikäynti Teivossa. Tällä kertaa se oli vasta klo 17.30, joten mun ei tarvinnut olla koulusta pois. Kääntöpuolena toki oli, että oli lähteissäkin jo aika pimeetä, ja palatessa aurinko oli kokonaan laskenut.

Klinikalla Roosa ei olis ensin halunnut mennä ovista sisään (...), mutta ihan kivasti käyttäyty muuten. Paitsi no, kun sitä rauhoitettiin toista kertaa, se meni istuun, ja sen jälkeen rauhotettiinki karsinassa.. :D

Taivutukset tehtiin sisällä pitkällä käytävällä. Roosa edelleen arko sitä oikeeta etusta, mutta eläinlääkäri sanoi että näytti paremmalta kuin viimeks. Sitä ei tällä kertaa ultrattu, vaan piikitettiin taas, ja nyt kävellään 2 viikkoo mahdollisimman suorilla urilla ja sen jälkeen 2 viikkoa ravailua ensin suorilla ja sitten loivia kaarteita. Noin kuukauden päästä sitten uusi kontrolli ja katsotaan miten jalka on reagoinut lääkkeeseen ja rauhoitukseen.

Mulla ei taaskaan ole mitään järkeviä kuvia. Tuossa siis kuvasarja jonka otin joskus kun syötin Roosalle porkkananpalaa. :D

Terkkuja saikkulaisilta!

Viimeinen viikko nyt kävelty kävelty kävelty, ja veikkaan, ettei ketään kiinnosta kuulla sen tarkemmin erikseen joka päivän kävelemisestä. :D
Tänään koitin ottaa Roosan kanssa teinikuvia karsinassa, mutta ponskia ei ihan kiinnostanut. Nää tähän postaukseen asti päätyneet kuvat tais olla ainoat, mitkä ei olleet ihan törkeesti tärähtäneita tai Roosa just liikkunu johonkin. Roosasta on oikeesti tosi vaikee ottaa kuvia yhtään pidemmällä tarkennusajalla, kun toi yksilö on aavistuksen liikkuvainen.
Tällä kertaa tämmöstä lyhyttä, kun eipä ole kerrottavaa pitempään postaukseen. Ja sori jos kappalejaot ei näy, tää mun kännykkä aktiivisesti koittaa poistaa ne :/

Villiponi

Tää viikonloppu oli melko tallipainotteinen, tänään yhdestätoista asti talkoilin Niihaman kansallisissa ja eilenkin vaan kotona tai tallilla.

Aina aikasemmin saikuilla Roosan pää on kestänyt ihan hyvin, mutta nyt näyttäis jo kahden päivän jälkeen olevan pientä vireyttä havaittavissa. Eilen poni ei saanut olla kuin tarhassa ja karsinassa, ja kun hain sen tarhasta, tultiin ekat 10 metriä takaperin pomppien ja loppumatka jotain suunnilleen piaffia. Edistystä kuitenkin viime vuoteen; vaikka se oli kuinka tärppä ja pomppi, ei kertaakaan yrittänyt jyrätä eikä kunnolla lähteekään. :D Hoitaessa Roosa oli myös ihme ADHD, voisin vannoo ettei se ollut oikeesti sekuntiakaan paikallaan.

Tänään se oli tallissa jo rauhallisempi, mutta eh, se ratsastus. Eläinlääkärin ohje oli, että kävelis mahdollisuuksien mukaan maastossa, tai esimerkiksi Niihaman valtavaa kentää ympäri. Mahdollisimman isoja linjoja siis ja ei aktiivista kääntöliikettä. Maastoon en viittinyt yksin lähteä, joten aattelin mennä kentällä, tai oikeastaan oli pakkokin, kun kisat olivat kesken ja maneesit varatut.
Voisin sanoo, että sujui tosi hyvin ja poni pysyi käynnissä blaablaablaa, mutta ei se ihan mennyt niin. :D
Ekat keulimiset vedettiin jo tallin edessä, siitä jotenkin melkein käynnissä melkein pomppimatta kentälle, jossa osittain käveltiin erittäin, erittäin räjähdysherkän tuntuisena, ja osittain poukkoiltiin ja pompittiin pystyyn. Varsinkin jos maneesista kuului joku ääni. Onneks olin tallissa jo varautunu pieneen vireyteen martingaalilla, ja onneks Roosan keulimiset ei tähän asti ainakaan oo olleet mitään megaluokan hyppään-niin-korkealle-että-kaadun-taaksepäin -keulimisia, vaan semmosia pienempiä. Heh, pitää koputtaa puuta.
Kisat loppuivat siinä, ja pari tyyppiä oli menossa maneesiin. Sain Roosan jotenkuten luotsattua samalla ovenavauksella maneesiin ja, tsadaa, aivan rauhallinen poni. Huoh, taisi ulkoilmaelämä olla liian jännää..
Toivottavasti vähän rauhoittuu meno huomiseksi :D

Vanhojen kuvien laittaminen jatkuu, koska en ole saanut aikaiseks kuvailla.. Tää viime keväältä :)

Klinikkareissua, vaihteeks

Ihan ensin mainitsen nyt niistä viime viikonlopun Drive-ineistä sen verran, että pohjalta pääsee vaan ylöspäin (?). Kiellettiin pihalle molemmat luokat, 90 ja 100 cm.

Maanantaina koulutunnilla Roosa ontukin sitten melko selvästi, eikä vertynyt silleen miten on aikasemmin jos on ollut ep. Koko viikon on sen jälkeen ollut muuten ihan ok, mutta varsinkin kaarteissa oikealle on liikkunut epämääräisesti.

Tänään mentiin taas Teivoon, kattoon olisko syy jaloissa, esimerkiks siinä samassa oikeessa vuohisnivelessä, joka piikitettiin silloin keväällä. Aika oli varattu yhdeksäks, joten aattelin ehtiväni kouluunkin sen jälkeen, mutta en sitten ehtinytkään, huupsis!

Roosalle tehtiin ihan perusteellinen ontumatutkimus, juoksutettiin, taivuteltiin, ja ratsastinkin sillä siinä pihalla, jotta nähtäis se ontuminen vielä selvemmin. Sen jälkeen röntgenkuvattiin, mutta onneks kuvat oli puhtaat. Röntgenin jälkeen ultraäänikuviin, ja siellä löytyikin todennäköisesti se syy, miksi poni on ontunut ja kiellellyt.

En tiedä, osaanko selittää yhtään oikein, mutta mä yritän. Tää on siis miten mä sen selityksen ymmärsin :D

Elikkä vuohisen takana on jotkut nuljuluut, ja niiden välissä on joku tooosi tiukka nivelside, jonka ei vissiin pitäis kunnolla edes joustaa. Jossain vaiheessa tää kohta on ilmeisesti kokenut jonkinlaisen iskun, ja se side on joutunut antaan vähän periksi. Se on kuitenkin niin vahva, että se ei ole katkennut, vaan irrottanut ehkä luunmuruja sen toisen nuljuluun pinnalta. Elimistö on lähtenyt korjaan sitä niin, että se on kasvanut ulkoreunalta erilaiseksi kun toisella puolella, ja ultrassakin näkyi, että toinen puoli oli selkeesti erilainen.

Ilmeisesti tää juttu on kuitenkin tapahtunut jo aikaa sitten, koska se on ehtinyt rakentua tollaiseksi, sitä ei oo vaan huomattu aiemmin.

Toi ei ilmeisesti ollut ihan arkipäiväinen tapaus tuolla Teivon hevosklinikallakaan, koska parikin eri eläinlääkäriä kävi sitä kuvaa katsomassa ja pohtimassa. Ilmeisesti siitä ei enää normaalia saa, koska se on ehtinyt mennä sen verran pitkälle, mutta sitä voidaan hoitaa. Alkuun nyt piikitettiin se ja varattiin kontrolli kahden viikon päähän, ja jos ei silloin ole oireeton, toinen kontrolli kahden viikon päähän. Ja jos ei toi lääkehoito ala auttaan, se on kai pakko tähystää, ja sen jälkeen mulla ei ole mitään aavistusta mitä ne tekee. Mulle ei ihan selvinnyt myöskään mitään paranemisennusteista sun muista, tai sanoi se eläinlääkäri, että niitä katsotaan sitten kun selviää, miten se reagoi tohon hoitoon, mutta paranemisennuste like what? Kisakäyttöön? Harrasteponiksi? Seurahepaksi jos sitäkään?

Joo, no, ainakin alkaa toi Teivo olla jo tuttu paikka. Ja onko hyvä vai huono juttu, että mä alan kohta jo tuntea koko henkilökunnan sieltä? Ainakaan yhtään enempää ei tarvis tulla näitä klinikkakäyntejä tän vamman hoidon jälkeen..

Ja koska jälkiviisaus on niin pirun mukavaa, veikkaisin, että se kevään nivelpiikityshommeli oli tota samaa vammaa, sitä ei vaan sillon ultrattu, vaan suoraan taivutusten perusteella piikitettiin. Sillon varmaan aateltiin, että ihan normaali niveltulehdustapaus vaan. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, samalla kaavalla tääkin olis voinut mennä, onneks ruvettiin tutkiin kunnolla :)

Ja yks hyvä puoli reissussa ainakin oli, mulle tuli ihan tosi hyvä fiilis, kun meijän kuskina toiminut henkilö sainoi, että "hienoo nähdä, miten toi poni luottaa suhun". Pienet asiat tekee onnelliseks :)

Blogista tulee vissiin taas tämmöstä saikkukuntoutusseurantaa, jonka kesto on totaalisen x, koska mulla ei oo hajuakaan, kuinka pitkään tämmöiset tapaukset ketää toipua. Kuukauden? Puoli vuotta? Vuoden? No, sen näkee sitten. 

Loppuun fiilistelykuvia, tongin arkistoja huvikseni ja löysin tämmösiä, molemmat meijän ekalta talvelta, eka vuoden 2011 puolelta ja toka tammikuulta 2012.

HIHS ja muuta

Tän vuoden Helsinki International Horse Show onkin sitten mun osalta takana, olin kattomassa sen lauantain iltanäytöksen, sen Saturday Night Top Sport & Entertainment. Siinä oli yks 150-luokka, jossa Suomesta Rosa Ruutsalo meni hienosti nollilla, muilla suomalaisilla tuli 8 vrp tai sitten keskeytys. Muutaman ihan tosi kivan näkösen hepankin bongasin siitä luokasta, tosin ei taida ihan riittää mun rahat.. ;)

Sen luokan jälkeen kiertelinkin Expoa. Mun mielestä siellä oli jotenkin hirveen vähän kaikkee, tai jotenkin tosi väljää, kun aina aikasempina vuosina on ollut niin kauhee ryysis että hyvä kun on käytävällä mahtunut kulkeen. Saattoi toikin vaikuttaa, että olin vaan iltanäytöksessä, mutta muutenkin mulle jäi semmonen tunne, että oli hirveen vähän porukkaa. Tuttujakaan ei paljon näkynyt..

Seuraavana ollut suokkiesitys jäi multa melkein kokonaan väliin shopoailun takia, näin vaan sitä loppukatrillia. Ja sitä seuraavana olleeseen western-showhun vähän petyin, kun se oli hirveen lyhyt ja näytettiin pari liikettä. Toki ne muutama juttu mitkä siinä oli, oli hienoja.

Viimeisenä oli International Knock-out "East vs west"- kaksintaisteluesteratsastus. Ideana oli, että ekalla kierroksella oli kahdeksan paria, toinen Itä- ja toinen Länsi-Euroopasta. Kenttä oli jaettu kahtia ja molemmilla puolilla oli sama viiden esteen rata peilikuvina. Se, joka ratsasti nopeammin, pääsi seuraavalle kierrokselle. Suomesta mukana oli Juuli Kontio ja joku olisko ollut Lotta Rintamäki tai joku sellanen.
Tota kaksintaistelujuttua oli hauska seurata, ja kiva idea, mutta muutama pikku toteutusongelma oli, esimerkiksi yksi pari lähetettiin, kun toinen oli monen metrin päässä. Samoin mä en edelleenkään ole varma kumpi sen voitti, kun mun mielestä se toinen oli ihan selkeesti aiemmin maalissa :D No, ei kai se ole niin vakavaa :D

Mun mukaan HIHSistä tarttui rusteet Eskadronin suojat, mustat talvi- ja harmaat kesä-Roecklit, ja Helosania (ja sen kanssa sai kaupanpäälle jodiliuokden). Tommoset suojat mulla on ollut samanlaiset, mutta niistä katos toinen takasuoja metsään ja mun molemmat suojat alkaa muutenkin hajoilla, joten noi tuli tarpeeseen :) samoin hanskat oli ostoslistalla kun vanhat alkaa jo olla menettänyt pidon.
Yksiä saappaita mä myös kokeilin ja kerrankin olis olleet hyvät pohkeesta ja sopivan kapeet, mutta ei sitten istuneet jalkaterästä.. Mä alan luopua toivosta löytää sopivat saappaat..

Aiemmin viikolla oli Nina Fagerströmin valkku, josta lupasin postailla. Ajattelin kerrankin pitää lupauksen ja kertoo ihan lyhyesti miten meni.

Alkuun tehtiin paria kavalettia erilaisissa laukoissa, ja se meni meijän osalta melko hyvin. Sen jälkeen tehtiin muutamaa rataa, joista kaikki muut meni tosi hyvin, mutta toisiks viimeinen oli vähän sälhäystä ja tuli kieltoja, kun en vaan löytänyt parille esteelle mitään paikkoja.

Kokonaisuutena meni kuitenkin hyvin, ja Nina sanoikin, että on tullut edistystä sen kesällä olleen valkun jälkeen, näytti paremmalta :) Mä tykkään Ninasta valmentajana, se on hirveen positiivinen ja mukava, ja osaa kuitenkin sanoo ihan tiukastikin. On vaan vähän turhan kallis viikottain käytäväks :D

Nyt se syysloma onkin loppu, joten oletettavasti mun postaustahti kuolee taas :D no, kattoo miten käy ;)

Tuntiselittelyä

Oho, taas mä kirjottelen. Hämmästytän itsenikin :D

Tällä kertaa ihan vaan kertoilua eilisen ja tän päivän tunneista.
Eilen, eli siis maanantaina oli koulutunti. Alotettiin tekemällä joka sivulle loivia kiemurauria, tarkoituksena oli saada sisäpuoli kuunteleen niin, ettei poni painu lapa ja kylki edellä sisään saman tien kun käännetään, vaan ihan oikeesti kuuntelis. Samalla haettiin hevosia kans ulko-ohjalle ja kuunteleen ulkokylkeä. (mä en osaa selittää mitään tämmöstä, taas menee hirveen sekavan kuuloseks..)

Samaa tehtävää tehtiin myös laukassa, ja lisättiin kaarten keskelle voltit uraa kohti. Kulmat tehtiin ensin ravissa, ja sitten nekin laukassa. Sai tehdä vaihdot käynnin tai ravin kautta, tai sitten suoraan askeleessa. Roosa alko kuunteleen ihan hyvin. Siina vaiheessa sit, kun anto periks niin paljon, että jossain kireemmässä kohdassa rupes tuntuun, alkokin pikku pukkispurtit. Muutaman kerran se lähti ihan kunnolla, ja kerran multa lähti jo toinen jalustin, mutta sitkeesti vaan jatkettiin työstämistä, ja vähän ajan päästä menikin tosi hyvin, jopa ne laukanvaihdot suoraan askeleessa onnistu hyvin.

Sen jälkeen tehtiin vielä erilaista laukkatehtävää. Suoralla uralla nostettiin vastalaukka, laukattiin jonkin matkaa ja ennen kulmaa käyntiin. Kulma käynnissä ja suoralla taas vastalaukka. Ja kaikki siis uran sisäpuolella, ettei hevoset vaan jäis roikkuun seinälle. Tää tehtävä onnistu meiltä mun mielestä tosi hyvin, Roosan kanssa vastalaukat on suhteellisen helppoja, ja kerrankin se kuunteli tosi hyvin.
Sitten tehtävää muutettiin niin, että jätettiin vastalaukat ja käyntiinsiirtymiset pois ja nostettiinkin myötälaukka. Tärkeetä oli, että ne kääntyy vasta kun pyydetään, eikä tuu käännöstä lapa edellä sisäapuja päin. Sisäohja piti päästä hellittään kaarteissa, ettei sillä yritä pitää hevosta pois kääntymästä sisään, ja samalla pitää sisäpohkeella huolta just siitä, että ne sen kaarteenkin taipuu rehellisesti eikä tuu vaan kylki edellä sisään. Ja lisäks piti pitää huolta siitä, että hevoset pysyy just tismalleen sillä reitillä mitä halutaan, eikä valu sisään eikä ulos. Sain Roosan kuunteleen tässäkin suht hyvin, ja oon tyytyväinen etten jäänyt roikkuun sisäohjaan, kun viime aikoina se on ollut vähän ongelma.

Tunnin jälkeen mentiin Sannan kanssa käveleen loppukäynnit pikkumaneesin takaa semmosella lyhyellä maastolenkillä. Alkuun menikin ihan hyvin, mutta sitten ihan siinä lopussa molemmat ponit pelästy jotain. Nella suunnilleen suostu kuitenkin meneen siitä kohdasta järkevästi, mutta Roosa vaan laukkaili ja pomppi. Totesin, että parempi jos talutan sen tästä ja hyppäsin alas. Onneks mulla oli liina siinä mukana, kun olin taluttanut Roosan sillä maneesiin. (Käytän siis tosiaan liinaa yleensä Roosalla taluttaessa, kun osaa kyllä ihan sen pystyynpomppimisen ymsyms. Ei se sitä usein tee, mutta varsinkin syksyisin se on järkevämpi taluttaa jollain vähän pidemmällä)
Ei se taluttaessakaan mikään maailman lauhkein ollut, mutta muutamien pikku piruettien ja pörinöitten jälkeen päästiin jatkaan matkaa.

Tänään oli puomitunti. Oltiin pitkästä aikaa ulkona, kun maneesivarausten kanssa oli jotain tuplabuukkauksia. Saatiin kuitenkin roudattua muutama puomi ja yksi kavaletti ulos. Tehtiin aluks ravissa toisella sivulla kaks puomia kahen askeleen välillä, ja toisella sivulla kaks vinottain olevaa puomia. Sen jälkeen tehtiin muutamalla eri variaatiolla niitä puomeja, ja lisäks kahta muuta puomia ja kavalettia. Mä yritin tehä siitä hienoo piirrossöherrystä, että tehtävien selityksestä olis tajunnut jotain, mutta en saanut niitä mittasuhteita tai mitään muutakaan toimiin, joten ei nyt sitten tullutkaan. Ja kaikki se söhrääminen tappo mun motivaation, joten en jaksa selittää tehtävistä sen enempää.
Roosa meni ihan okei, mutta oli aika pirtee ja pukittelevainen, kun oltiin ulkona "pitkästä aikaa". Se kentän pohja oli ihan super, kaipa pitäis mennä siellä enemmän. Mun estesilmä taas oli jossain kadoksissa, varsinkin niille vinopuomeille mun oli hirveen vaikee löytää hyvää etäisyyttä. Tosin, eipä asiaa auttanut, että pitkästä aikaa sorruin siihen mun vanhaan ongelmaan, eli nypin vaan laukan pois ja tungin ponin ihan puomien juureen. Rytmi, rytmi, rytmi!

Huomenna mennään Nina Fagerströmin valkkuun taas, tää on nyt toinen kerta. Toivottavasti estesilmä löytäis tässä yön aikana takasin, ja jos joku löytää sen harhailemasta, voi ilomielin palauttaa mulle :D
Ehkä siitäkin postausta, kattoo nyt. Nyt olis aikaa, kun syysloma!
Viime postauksesta jäi puuttuun yks kuva, lisäsin sen nyt tähän kun ei muutakaan ole tullut kuvattua, ettei ihan kuvattomaksi jää :) siis © Eveliina T.

Kisapäivittelyä

Tässä postauksessa selittelyä viime aikojen kisoista, että pääsette jossain määrin kartalle siitä, mitä ollaan viime aikoina puuhailtu.

TRS:n mestaruudet oli syyskuun puolivälissä. Mentiin tyyli- ja ponimestaruusluokat, 80 cm molemmat. Satulasäädöista johtuen menin molemmat eri satuloilla, mitkä oli kavereiden poneilta kokeilussa.
Tyylimestaruus oli ensin. Verkasta en muista paljon mitään muuta kuin sen, että vasempaan kierrokseen Roosa koitti hirveesti kaatua sisään ja vähän vei mua. Sain kuitenkin ratsastettua vasenta kylkeä läpi ennen radalle menoa ja radalla vuoroa odotellessa.
Rata meni puhtaasti, mutta jonkin verran oli risti- ja vastalaukkoja. Niitä Roosa ei yleensä tee, joten luultavasti satula jossain määrin painoi. Saatiin 7,1 tyylipistettä. Paperissa vahvuutena oli rytmi, kun taas heikkoutena se, että myötään liian hyökkäävästi ja kiireisesti. Heikkoudeksi oli merkitty myös yleisvaikutelma, hiukset olisi pitänyt olla letillä tai nutturalla.. Hups, ensi kerralla paremmin :)

Ponimestaruusluokkaan saatiin tosiaan toinen satula. Rata meni ainakin omasta mielestä hyvin, ja perusradan jälkeen tuli pitkästä aikaa semmoinen fiilis, että voisi ratsastaa aikaa. Puhtaasti meni toinenkin vaihe, ja oman radan jälkeen sijoitus oli kolmantena.
Ehdin jo hetken elätellä toiveita pronssimitalista, kun jälkeeni oli enää pari ponia, mutta heti kaksi seuraavaa menivät ohi. Loppujen lopuksi sijoitus oli 6., TRS:n jäsenistä 4., joten ei se ponimestaruuspronssi kaukana ollut. Hyvä fiilis ehdottomasti jäi! Pitkästä aikaa palkintojenjaossa :)

ihanan epäilevä tuomaria kohtaan..

Aluemestaruuksissa kisattiin ponimestaruudesta, 100 cm. Alkurata meni vähän rytmittömästi, tultiin vähän lähelle esteitä, mutta puolenvälin jälkeen alkoi sujua. Perusradan viimeinen oli kuitenkin laine, ja olin jo vähän ajatukset toisessa vaiheessa, joten ratsastus sille laineelle jäi vähän vajavaiseksi ja se sitten tippui. Harmitti vähän, kun poni vihdoin olisi toiminut ja oma vika tällä kertaa, mutta näitä sattuu :) Jos sitä vaikka opettelis ratsastaan laineelle huolella..

Käväistiin myös TRS:n koulumestaruuksissa kisaamassa kaksoismestaruudesta, ohjelmana HeB K.N. Special. Se estemestaruuksien tyylimestaruus oli kaksoismestaruuden eka osakilpailu, ja kyllä mä melko lailla jo sen jälkeen tiesin, että ei me sijoitusta olla ottamassa. Lähdin siis sinne koulukisoihin vaan pitämään hauskaa ja ratsastamaan ottamatta sen kummemmin paineita.
Lähtökohdat ei tosin olleet mitkään helpoimmat koska mä en vaan osaa istua harjoitusravia. Tai osaan ilman satulaa ja ilman jalustimia, mutta jalustimet jalassa niin että poni pysyis rentona, eh, ei ihan mun juttu.. Ja estesatula ei varsinaisesti auta asiaa :D Edellisenä iltana koitin tuuppailla muutamaan kertaan sitä rataa läpi ja tuli kyllä semmonen fiilis, että minkä ihmeen takiaa oon ilmottautunut..
Kouluradasta ei sen enempää, melkoisen jännittynyttä ja voisin vannoa, ettei sekuntiakaan oltu peräänannossa.. Mutta toisaalta, ei Roosakaan ole ollut kouluaidoissa pitkään aikaan. Prosentteja saatiin kuitenkin 54 ja risat, tarkkaa lukemaa en muista.

Tämmöstä tällä kertaa, koitan jatkossa löytää aikaa postailuun vähän enemmän.. :)
Leimattomat kuvat © Eveliina T., leimalliset © Lotta H.. Kaikki kuvat siis TRS-estemestaruuksista.

Voittajafiilis

Edellissunnuntaina oli Niihamassa Drive-in:it. Mentiin Roosan kanssa 50-60 cm, johtuen näistä kaikista ongelmista.

Verkassa tuntu jotenkin siltä, että oon väärässä luokassa. Olis tehnyt mieli nostaa niitä verkkaesteitä edes vähän, mutta ei oikeen voinut hirveesti yli 60 cm :D

Radalla ykköseste oli tavallinen ristikko. Sille Roosa kiemurteli vähän, mutta iskin pohkeet kiinni tyyliin "et todellakaan kiellä tohon". Sen jälkeen loppurata sujui tosi hyvin, kaikille oikeastaan oli hyvät paikat ja hyvä rytmi. Vois sanoo, että yks meidän sujuvimmista radoista! Tuloksena oli siis 0 vrp.

 Ei voi kuvailla, miten hyvä fiilis tosta nollaradasta tuli, olkoonkin vaan 50-60 cm arvostelulla A.0.0. Eka puhdas rata kesäkuun alun jälkeen, eka hyväksytysti maalin tullut rata kesä-heinäkuun vaihteen jälkeen. Mulle tavallaan tärkeempi onnistuminen kuin vaikka joku ihan perus 90 tai 100 cm viime talvelta. Voittajafiilis, niin sen voi varmaan sanoa.
Kisakuvat © Nea N., mun asennot/ilmeet on taas laadukkaimmasta päästä..

Viime viikolla jouduttiin palauttaan Ratsukellarista sovituksessa ollut Bagar-satula, ja ollaan kokeiltu nyt jotain muitakin, mutta mitään varmaa ei ole vielä, ens viikolla toivottavasti ratkee nää satulaongelmat.

Viime sunnuntaina oli TRS:n seuraestevalkku, mun mielestä meillä meni tosi hyvin. Roosa hyppäs hyvin ja pitkästä aikaa oikeesti veny hypyissä. Maanantaina olikin sitten taas vähän jumissa, mutta näyttäis kuitenkin menevän paremmin ja paremmin muilla satuloilla kuin sillä omalla.

Tän viikon sunnuntaina on TRS:n seuranmestaruudet. Me hypätään ponimestaruus (80 cm) ja tyylimestaruus (tai siis kaksoismestaruuden esteosuus, 80 cm sekin). Satuloista ei ole vielä varmuutta, mutta todennäkösesti joudutaan meneen molemmat luokat eri satuloilla..

Ja ah, loppukevennys, pari kuvaa kehveliponista joka yritti mennä piehtaroimaan mutta jäi joka kerta tollaseen asentoon :D

Still alive

Ei oo turhan paljoo ollu aikaa ja motia bloggailla nyt ku koulut on alkanu, voisin koittaa panostaa tai sit ei.
Ne yhet Niihaman kisat muutama viikonloppu sitten päättyi taas hylkyyn ysikympistä, ja toisena päivänä en sitten ees mennyt.
Nyt ollaan selvitelty syitä hieronnalla ja satulansovituksella ymsyms, satula on ainakin vaihdossa. Nyt meillä on Ratsukellarista testissä yks satula, ja jos huominen estetunti menee hyvin ja vaikuttaa muuten hyvältä, mennään sunnuntain Drive-ineissä luultavasti 50-60 cm :D
Tässä tämmönen pikapäivittely tänhetkisestä tilanteesta, toivottavasti nyt arjen käynnistyttyä kunnolla saisin revittyä aikaa myös bloggailuun! :)

Kuulostaa liian helpolta voidakseen pitää paikkansa

Kuten mainitsin viime postaksessa, mun (ja Roosan, hehheh) valmentaja hyppäs Roosalla 1.8. Laaksolla 100 cm. Tai oli tarkotus hypätä.

Roosa oli jo verkassa ihan erilainen millasena mä oon sitä nähny. Hyppääminen ei ollut yhtään semmosta mitä Roosalla yleensä, helpon ja kevyen näköistä, vaan nyt ponista näki että hyppääminen oli jotenkin vaivalloista, rämpimistä yli metrin esteistä. Roosa pysähty verkassakin pari kertaa.

Radalla ei mitään suurta ja sensaatiomaista muutosta nähty, vaan Roosa kielsi kakkoselle kerran ja kolmoselta pihalle. Roosa oli päättänyt että ei, en todellakaan aio mennä, ja R on niin tamma, että pakottamalla se ei yli mene. No, ainakaan ei ole ollut ratsastajasta kiinni ne viimeaikaiset hylkäykset.

Kun radan jälkeen taluttelin Roosaa, huomattiin, että sillä on molemmat takavuohiset auki. Todennäkoisesti suojat on hiertäneet ne auki, ja onkin helppo arvata miksi kaikesta muustakin ylisuperherkkisponia ei ole huvittanut hypätä.

Aloin pohtia, ja totesin, että kaikki sopii kuvioon (..?) :

Oltiin kesäkuun puolivälissä perheen kanssa Virossa lomalla, ja siltä reissulta tuli ostettua Vereduksen olympic-suojat. Niitä en kuitenkaan ostanut päivittäiskäyttöön vaan paremmiksi "kisa- ja edustussuojiksi".

Tampere Summer Challenge oli pian sen jälkeen, ja siellä ei vielä ollut uusia suojia käytössä. Tulokset kahdesta metristä 4 vrp (pudotus) ja hylky, mutta siellä Roosa kuitenkin hyppäs hyvin, ja se hylky oli vähän oma moka.

Seuraavat kisat Husö Jump, 90 cm 4vrp (pudotus) ja 100 cm hylky. Siellä oli uudet suojat käytössä, ja ne eivät välttämättä hiertäneet heti, vaan ehkä vasta toisella radalla kun Roosa aivan äkkiarvaamatta päätti lopettaa hyppäämisen.

Viikolla oli Nina Fagerströmin valkku. Sielläkin oli uudet suojat jalassa. Jos oletetaan, että Husö Jumpista tullut hiertämisen tunne oli jo kadonnut ja suojat eivät hiertäneet taaskaan heti aluksi, se selittäisi sen, miksi loppuvalkusta tuli pari kieltoa.
Niin, ja toinen pikku juttu. Ninan valkun jälkeen seuraavana päivänä Roosan vasemmassa vuohisessa, samassa paikkaa missä nytkin on se hiertymä, oli huomasin pikku haavan. Luulin silloin, että poni oli vain kolhaissut itseään johonkin, mutta (jälkiviisaus on hienoa) hyvin suurella todennäköisyydellä se on niistä suojista.

Ja sitten se surullisenkuuluisa Ypäjä, missä kiellettiin molemmista luokista (90 ja 100 cm) ykköseltä pihalle. Mä luulen että se osittain johtu siitä metsäkentän järkyttävän huonosta pohjasta, mutta kun viikon sisään oli ollu se Husö ja Ninan valkku, ne suojat saatto hiertää jo heti aluks jonka takia ei ainakaan halunnu hypätä.

Viikolla oli taas normi estetunti, johon en laittanut niitä Vereduksia, ja Roosa hyppäs ihan kivasti.

Viikonloppuna oli Kangasalla kisat, siellä taas ne uudet suojat, kiellettiin ulos molemmista luokista (90 ja 100 cm).

Viikolla taas puomi/pikkuestetunti, jossa on vanhat suojat, ei ongelmia

Ja sitten siitä Laaksosta tossa olikin jo selitys.

Kauheen pitkästi ja vaikeesti tohon laitettu, mutta tosta nyt jokainen varmaan näkee jonkinlaisen yhteyden eri suojien ja onnistumisen yms kanssa. :) Tosin se pieni pessimistinen osa musta ei usko että noihin ongelmiin vois olla noin helppo ratkaisu..

No, viikonloppuna se nähdään, kun me hypätään vielä Niihaman kisoissa 90 cm. Tiedän, että tässä on tullut tosi paljon kisoja peräkkäin, mutta eipä Roosa paljon oo hypännytkään, ja noi Niihaman kisat menee aina melkein rataharjoituksesta, kun pääsee kotitallista vaan suoraan kisapaikalle sen kummempia valmistelematta. Satula selkään ja radalle vaan ;)

Satulasta puheen ollen, testattiin tänään yhtä satulaa, nähtäväks jää miten se sopii..

Ja mukana muutama arkistoista löytynyt kuva Pohtiksen kisoista parin viikon takaa, © kghaituva.kuvat.fi/Lotta H.


Toivotaan että ongelmat ois noin helposti ratkaistu ja päästäis taas maaliinkin radalla! ;)

Ongelmia, ongelmia ja vielä vähän ongelmia

Jos joku on sattunut seuraileen mun ja Roosan kisatuloksia viime aikoina, on varmaan huomannu pikkiriikkisen syöksykierteen alaspäin. Viimeset kaks kisaviikonloppua, Ypäjällä ja Pohtiksella, ollaan kielletty molemmista luokista (90 ja 100cm) pihalle, Ypäjällä molemmat luokat ekalta esteeltä. Kaksista sitä edellisistä kisoista Niihamasta ja Husöstä ekasta luokasta (Niihamassa 100 cm, Husössä 90) 4 vrp ja tokasta (100cm) hylky.

En ees muista koska ollaan viimeks tehty nollarata. Ei, muistan sittenkin, se oli siellä Ypäjän kisaviikolla. Hah, vähän eri tilanne kun talvella kun niitä nollia vaan tuli ja tuli. Nyt oppii arvostaan edes maaliin pääsyä.

Ekana tulis mieleen, että sillä on varmaan taas pamahtanu jalka tai joku muu paikka on kipee. Tai no, mistäs mä tiiän, ulkopuoliselle tulee varmaan vaan mieleen, että surkee ratsastaja..

Mutta takasin tohon jalkajuttuun. Asia ei ookkaan aivan noin yksinkertanen. Roosa on menny valkuissa tosi hyvin, tossa yhessä välissä oltiin vielä Nina Fagerströmin estevalkussa, ja sielläkin hyppäs tosi hyvin ihan loppua lukuunottamatta, kun vähän väsähti ku ei oltu hypätty niin paljoo normivalkuissa. Ihan näin asiaan mitenkään liittymättä, se Ninan valkku oli tosi hyvä, kannattaa ihmeessä mennä joskus jos on mahollisuus (vaikka oli kyllä vähän turhan kallis..).

Noni, nyt mä unohdin mitä piti kirjoittaa. :D

Mutta tosiaan katotaan nyt onko ongelma ihan vaan siinä että Roosa porsastelee, varsinkin kun on vielä yleensä verkassakin menny tosi hyvin. Mun valmentaja Tytsä hyppää Roosalla torstaina Laaksolla metrin. Jos nyt sekään ei onnistu, tutkitaan varmaan kaikki mahollinen; satula, jalat, (pää?) :D, ja kattoo sit antaako Roosalle vähän hyppylomaa, jos se vaan yksinkertasesti on kyllästyny.

Tytsä ratsasti Roosalla eilen ja ite menin siihen heti perään, ja sain taas uutta mietittävää, samoin myös sen ihanan tunteen miltä se poni tuntuu sillon ku se menee niinku pitäis. Löysin siihen pitkään ongelmana olleeseen tuntumaan nyt ehkä jotain uutta, ainakin siltä vaikuttais nyt tän päivän koulutunninkin jälkeen.
Jatkettiin vähän saman tyyppisesti kun eilen, temponmuutosten ja asetusten kanssa. Kerranki tuli sellanen tunne et "jes, näin sen pitää toimia". Onnistu vaan jotenkin ihan superhyvin, ja kuten mä sanoin tossa jo aikasemmin, jotain siinä tuntumassa loksahti paikoilleen. Ainakin väliaikasesti. ;)
Tällä fiiliksellä mennään pitkälle!!

Toivottavasti nää ongelmat nyt lähtis ratkeileen, oon varovaisen toiveikas!

Noi hyppykuvat tossa on Husö Jumpista, © johku97.kuvat.fi/Johanna J. Ei ollut mahkuja päästä koneelle niin screenshotteja kännykältä.. Pääkuva Roosasta on Kangasalta, Pohtikselta, ihan omaa kännykkälaatua valitettavasti.

Öitä!

Ypäjän aluevalkut 25.-26.6.

Oltiin Roosan kanssa taas Ypäjällä, tällä kertaa ihan aluevalkussa. Ne oli derbykentällä, ja ennen valkkua toivoin, että päästäis treenaan derbyesteitä. No, se toive sitten toteutui.

En jaksa hirveen tarkasti selittää, ekana päivänä mentiin kumminkin vaan derby- yms-esteitä, ei yhtään "normiesteitä". Ei ollu ihan meijän juttu, Roosa kielsi varmaa jokaiselle. Ei, ei se kuivahaudalle kieltänyt! Niissä muissa tarvittiin kuitenkin vetoapua, että päästiin yli.. Sanna oli sitä mieltä, että Roosasta ei tule kenttäponia! :D Ei sitte menty niitä kaikkia, ku ei olis tossa mielentilassa olevan ponitamman kaa ollu mitää järkee yrittää.

Tokana päivänä mentiin derbyllä rataa, johon sisälty myös pulvermanni ja kuivahauta. Muut esteet meni hyvin, mutta niille tuli kieltoja. Kuvia on muutama, kiitos niistä Saaralle :) ja heh, juu, tuli vähä mielenkiintonen hyppy toho pulvermannille (toka ja kolmas kuva) :D

Poni jolla on korkeanpaikankammo

Juu, viime postauksesta onkin vähän aikaa, kun oon "panostanu" enemmän siihen uuteen blogiin. Jos kiinnostaa, miten meni kisat Pohtiksella viime viikonloppuna, lue sieltä.

Viime torstai ja perjantai oltiin Ypäjällä kisaviikolla. Alunperin oli suunnitelmissa mennä torstaina 90cm ja Poniderbyn karsinta (100cm), ja sit perjantaina se itse poniderby.

Mentiin tosiaan ensin se 90 cm. Verkan ihan ekoilla esteillä, jotka oli kyllä tosi pieniä, Roosa oli tosi hyvä, ja sen jälkeen ehkä vähän tuudittauduin turvallisuudentunteeseen - ja hups, kun pystyä nostettiin, tokalla kerralla poni ei halunnutkaan hypätä ilman ratsastusta, ja veti liinat kiinni. Onnistuin kuitenkin tarraamaan ponin niskasta sen verran, etten päätynyt maistelemaan kentän pintaa :D
Seuraavat hypyt oli vähän epävarmoja, ja vaati paljon ratsastusta mennä yli. Mietin jo, kävikö ponille siinä kiellossa jotain, mutta sitten alkoi kuitenkin mennä paremmin.

Itse radasta jäi päällimmäisenä mieleen "työvoitto", poni ei missään nimessä tehnyt rataa helpoksi. Päinvastoin, joka esteestä piti ihan kunnolla ratsastaa yli. Haluttomuuteen saattoi vaikuttaa ainakin valtaisa kiima, joka Roosalla on, sekä derbykenttä, jolla ei pitkään aikaan olla oltu (varsinkin kun verkkakin oli hiekkakentällä..). Noh, tuplanolla tuli kuitenkin, oltiin ekat ei-sijoittuneet!

Poniderbykarsinnan verkassa Rooaa tuntu jo paljon paremmalta, ja vaikka olin nähnyt monien kieltävän pihalle, olin kuitenkin suht luottavaisella mielellä. Ehkä luotin poniin liikaakin, oli henkisesti valmistautunut ongelmiin vasta pulvermannilla, joten banketin kielto tuli sinällään vähän yllätyksenä. Tai no, huomasin jo radalle mennessä, että poni jännitti bankettia, ja radalla sitä piti rohkaista nousemaan sitä ylöskin. Alas hyppääminen oli tällä kertaa liikaa Roosalle, ja lopulta jouduttiin tulemaan sieltä banketin sivusta alas, että kisaa pääsi jatkamaan. Näin tällä kertaa, mutta luulen, ettei Roosalla ole koskaan menty bankettia..

Perjantaina mentiin 90 cm, koska Poniderby oli sen päivän ainoa metri ja siihen ei päästy. Verkka oli nyt siirretty siihen derbykentän päähän nurmelle, jee!:)
Verkassa Roosa oli jo ihan eri poni kun eilen, vauhtia ja energiaa riitti, eikä esteillä kysellyt ollenkaan, mennäänkö yli. Ikävää vaan, että arvostelu oli tyyli eikä joku aikaluokka :D
Tuloksena 0vp, 35,5 tyylipistettä ja jos muistan oikein, luokan toiseksi nopein aika :D
4 ekaa estettä meni tooooosi hyvin, sitten arvioin suhteutetun pituuden vähän väärin ja tuli vähän outo hyppy. Sen jälkeen rytmi vähän katos ja tultiin loput esteet aika lähelle. No, oma vika :)

Kuvia kisoista en nyt tässä kännykällä jaksanut ettiä, koittakaa kestää. Tossa joku kuva Roosasta traikusta missä koittaa saada ruokaa vaikeinta kautta :D

Pikapostaus

Käykääpä kattoon mun uutta blogia Täydellisyys on yliarvostettua :)) (toivottavasti toi linkki toimii..) lähinnä siis ihan mun elämästä ;) en ainakaan poista tätä blogia, ehkä jatkan heppajuttujen kirjottamista tänne, sen näkee si.. Mutta jos luettavaa kaipaa niin eksytäpä itsesi sinne ja rupee lukijaks ;)

Roosan kanssa alkaa pikkuhiljaa näyttää vähän paremmalta, on edelleen alkuun semi jäykkä, mutta ei yhtään niin pahasti kun aiemmin :) Viime viikolla päästiin jo kerran hyppään ja tänään olis tarkotus taas! Ja ilmottauduin lauantaiks Pohtiksen aluekisoihin 90cm ja sit ens viikolla Ypäjän kisaviikolle 90 cm ja Poniderbyn. Wohoo, täältä tullaan!

Tulkaa siis toki bongaileen meitä kisoissa, tosin tyyli voi olla varsinki Pohtiksella vähän niin ja näin, kun ei olla kertaakaan oikeen ees menty ulkona :D No, onneks se Niihaman kenttäremontti on kohta valmis ja sit päästään hyvälle pohjalle (heh, musta on tullu pohjien kanssa ihan ylihysteerinen..) :)
Tässä kaikki tältä kertaa, nauttikaa kesästä!
-Isa

Life is unfair

Onhan se kiva yöllä klo 23 löytää kirjotusmotivaatio ku aamulla pitäis herätä aikasin..

Välillä mä mietin, miten kiva olis tulla tallille ilman, että joka ikinen kerta saa miettiä liikkuuko poni tänään puhtaasti vai ei.

Edelleen, vaikka se jalka piikitettiin ja nyt pitäis saada pikkuhiljaa alkaa hyppään, Roosa on taas niin, että rasituksen (siis myös koulutuntien) jälkeen lähtee tosi jäykästi ja vähän epäpuhtaastikin liikkeelle. Tosin, vertyy kyllä ratsastuksen aikana, joten luulisi, että olisi jotain lihasperäistä. Vaikka mistä näistä koskaan tietää..

Perjantaina oli hieronta, ja R jopa käyttäytyi. Hieroja pääsi ihan uusiin lihaksiin koskeen, joten kaipa jotai edistystä sentään. Vaikkakin koko etuosa oli "kuin liian pienen sukelluspuvun sisällä", eli ihan jumissa ja silleen.
Hierojakin oli sitä mieltä siitä, että jos vertyy ratsastuksessa, ei varmaan ainakaan ole jänteissä tms. On kuulemma oikeastaan kaks vaihtoehtoa: joko se on lihaksissa, tai sitten nivelissä. Olin vähän että hei hienoa, juurihan Roosa nivelistä piikitettiin..

No, oon tässä nyt viikonlopun kävelly ja tänään vähän ravaillu ilman satulaa. Kattellaan sitten, miten ensi viikko lähtee liikkeelle. :)

Tänään tuli vaan niin semmonen life is so unfair -fiilis, kun olin Niihaman kisoissa talkoilemassa ja kattelin kun muut kisas ja pääsi hyppään.
Hyi mitä säälittävää ruikutusta multa.. :D

Juteltiin kyllä eilen tallilla yhen kaverin kanssa (jonka poni on myös saikulla..), miten paljon helpompaa olis jos ois ne 10 miljoonaa euroa rahaa ja 20 ponia joita vaihdella sitä mukaa kun ne hajoo. Mutta ei ole, pakko vaan koittaa puskee vaikeuksien läpi.

Olishan se kuviokellunta sinänsä ihan hyvä lajivaihtoehto, ei varmaan ainakaan tälläsiä ongelmia tulis vastaan.. :P

Asiasta toiseen.
Mä päätin nyt vielä yrittää tän blogin kanssa, kun kesäkin on tulossa :) Bloggaustahdista en osaa sanoa yhtään mitään, aika näyttää;)
En tiiä sitten yhtään, miten päin toi kuva tuli, kun tästä vaan kännykältä heitin nopeesti :D samoin tekstistä en ota mitään vastuuta, yöllä kännykällä kirjottaminen ei ehkä oo paras vaihtoehto.. :D
-Isa

Vappuja ja motivaationpuutosta

Äh, bloggaaminen on jotenkin niin vaikeeta tällä hetkellä. Edellisestä postauksesta on se muutama viikko ja nytkään ei oikein innostaisi. Mä oon miettinyt ihan vakavissani, että pistäisin tän bloggailun tauolle, ainakin joksikin aikaa. Kun tuntuu tyhmältä kirjottaa postauksia 2 kertaa kuussa. Ehkä se on se syy, miksi lukijamääräkin on mitä on.. Ja mietin edelleen sitä rinnakkaisen blogin perustamista, mistä ehkä joskus puhuinkin? Tai sitten joko poistan tän blogin tai vaihdan sellaiseksi, että kerron ihan kaikesta elämästä. Katsotaan..

Roosapäivitystä tähän väliin. Se on nyt pidempään ollut hyppäämisen jälkeen huono, ep seuraavana päivänä, mutta kuitenkin mennyt ratsastaessa paremmaksi. Edellisviikonloppuna oltiin Niihaman Powercup-karsinnoissa (HeC ja 85 cm), ja kiellettiin ulos siitä 85 cm:stä. Silloin mietin että nyt kaikki ei oo ihan kunnossa.

Seuraavana päivänä Roosa olikin sitten ihan kunnolla epäpuhdas, suorastaan ontui. Menin pelkkää käyntiä ja pikkuisen ravia, ja pyysin äitiä varaamaan ajan klinikalle. Sen viikon sitten kävelin ja ravailin, pääosin ilman satulaa. Ja sunnuntaina tein maasta käsin, harjoittelin esittämistä suoralla.

Maanantaina, eli siis edellispäivänä oli siis klinikka. Jos laskin oikein, päivää vaille vuosi siitä, kun viime vuonna todettiin se jännevamma. Hui, pelottavaa..

Klinikalla, Teivossa, ehdittiin juuri saada Roosa karsinaan, kun jo piti mennä toimenpidehuoneeseen. Siellä sai ensimmäisen annoksen rauhoittavaa. Kun eläinlääkäri tuli, hän totesi, että se jänne ainakin näyttää ja tuntuu hyvältä, eikä edes ultrattu sitten, vaan mentiin tekemään taivutuskokeet. Ennen niitä annettiin vielä yksi rauhoituspiikki.

Ulkona ensin juoksutettiin ympyrällä. Roosa ei olisi millään halunnut siirtyä raviin, vaikka suunnilleen pompin ja huidoin ja vaikka mitä, ja eläinlääkärikin läpsäytteli käsiään. Ei toiminut, vaan piti hakea tallista juoksutusraippa. Olin vähän epäluuloinen, koska Roosa ei yleensä siedä juoksutusraippoja ollenkaan, vaan lähtee pukkilaukkaa. Nyt kuitenkin sai parikin kertaa näpäyttää raipalla takapuolelle, ennen kuin Roosa suvaitsi siirtyä erittäin laiskaan raviin.. Juoksutuksessa otti toiseen suuntaan toisella etujalalla vähän lyhyempää askelta, en nyt muista kummin päin se oli.

Juoksutuksen jälkeen oli taivutuskokeet. Juoksin ensin kerran suoralla uralla ponin kanssa edestakaisin, ennen taivutusta. Muuten sujui hyvin, mutta kun siirryttiin oikean jalan vuohisniveleen, arkoi selvästi ja koitti karata taivutuksesta. Sen taivutuksen jälkeen ontui sitä jalkaa todella selvästi. Lopuksi se jalka otettiin vielä uudelleen, tällä kertaa minä ja äiti pidettiin päästä kiinni ja avustaja oli vielä takaosassa työntämässä vastaan. Taivutuksen lopuksi Roosa nousi vielä pystyyn..

Oikean etujalan vuohisnivel piikitettiin (vielä yhden rauhoistuksen jälkeen), ja ohjeina oli kävellä 10 päivää. Sen jälkeen voi mennä koulua, ja 3-4 viikon päästä vähitellen esteitä. Vähemmällä päästiin kuin viime vuonna ;) Roosan hampaat raspattiin samalla.

Mutta joo, katselen nyt vähän, miten ehdin, ja teenkö mitään blogin suhteen. Aika näyttää :) Ja mukana on nyt (erittäin laadukkaita) kuvia, yhdeltä päivältä ilman satulaa menosta, ja sunnuntain esittämisharjoituksista :)

Hyvää vappua kaikille!

- Isa