Klinikkareissua, vaihteeks

Ihan ensin mainitsen nyt niistä viime viikonlopun Drive-ineistä sen verran, että pohjalta pääsee vaan ylöspäin (?). Kiellettiin pihalle molemmat luokat, 90 ja 100 cm.

Maanantaina koulutunnilla Roosa ontukin sitten melko selvästi, eikä vertynyt silleen miten on aikasemmin jos on ollut ep. Koko viikon on sen jälkeen ollut muuten ihan ok, mutta varsinkin kaarteissa oikealle on liikkunut epämääräisesti.

Tänään mentiin taas Teivoon, kattoon olisko syy jaloissa, esimerkiks siinä samassa oikeessa vuohisnivelessä, joka piikitettiin silloin keväällä. Aika oli varattu yhdeksäks, joten aattelin ehtiväni kouluunkin sen jälkeen, mutta en sitten ehtinytkään, huupsis!

Roosalle tehtiin ihan perusteellinen ontumatutkimus, juoksutettiin, taivuteltiin, ja ratsastinkin sillä siinä pihalla, jotta nähtäis se ontuminen vielä selvemmin. Sen jälkeen röntgenkuvattiin, mutta onneks kuvat oli puhtaat. Röntgenin jälkeen ultraäänikuviin, ja siellä löytyikin todennäköisesti se syy, miksi poni on ontunut ja kiellellyt.

En tiedä, osaanko selittää yhtään oikein, mutta mä yritän. Tää on siis miten mä sen selityksen ymmärsin :D

Elikkä vuohisen takana on jotkut nuljuluut, ja niiden välissä on joku tooosi tiukka nivelside, jonka ei vissiin pitäis kunnolla edes joustaa. Jossain vaiheessa tää kohta on ilmeisesti kokenut jonkinlaisen iskun, ja se side on joutunut antaan vähän periksi. Se on kuitenkin niin vahva, että se ei ole katkennut, vaan irrottanut ehkä luunmuruja sen toisen nuljuluun pinnalta. Elimistö on lähtenyt korjaan sitä niin, että se on kasvanut ulkoreunalta erilaiseksi kun toisella puolella, ja ultrassakin näkyi, että toinen puoli oli selkeesti erilainen.

Ilmeisesti tää juttu on kuitenkin tapahtunut jo aikaa sitten, koska se on ehtinyt rakentua tollaiseksi, sitä ei oo vaan huomattu aiemmin.

Toi ei ilmeisesti ollut ihan arkipäiväinen tapaus tuolla Teivon hevosklinikallakaan, koska parikin eri eläinlääkäriä kävi sitä kuvaa katsomassa ja pohtimassa. Ilmeisesti siitä ei enää normaalia saa, koska se on ehtinyt mennä sen verran pitkälle, mutta sitä voidaan hoitaa. Alkuun nyt piikitettiin se ja varattiin kontrolli kahden viikon päähän, ja jos ei silloin ole oireeton, toinen kontrolli kahden viikon päähän. Ja jos ei toi lääkehoito ala auttaan, se on kai pakko tähystää, ja sen jälkeen mulla ei ole mitään aavistusta mitä ne tekee. Mulle ei ihan selvinnyt myöskään mitään paranemisennusteista sun muista, tai sanoi se eläinlääkäri, että niitä katsotaan sitten kun selviää, miten se reagoi tohon hoitoon, mutta paranemisennuste like what? Kisakäyttöön? Harrasteponiksi? Seurahepaksi jos sitäkään?

Joo, no, ainakin alkaa toi Teivo olla jo tuttu paikka. Ja onko hyvä vai huono juttu, että mä alan kohta jo tuntea koko henkilökunnan sieltä? Ainakaan yhtään enempää ei tarvis tulla näitä klinikkakäyntejä tän vamman hoidon jälkeen..

Ja koska jälkiviisaus on niin pirun mukavaa, veikkaisin, että se kevään nivelpiikityshommeli oli tota samaa vammaa, sitä ei vaan sillon ultrattu, vaan suoraan taivutusten perusteella piikitettiin. Sillon varmaan aateltiin, että ihan normaali niveltulehdustapaus vaan. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, samalla kaavalla tääkin olis voinut mennä, onneks ruvettiin tutkiin kunnolla :)

Ja yks hyvä puoli reissussa ainakin oli, mulle tuli ihan tosi hyvä fiilis, kun meijän kuskina toiminut henkilö sainoi, että "hienoo nähdä, miten toi poni luottaa suhun". Pienet asiat tekee onnelliseks :)

Blogista tulee vissiin taas tämmöstä saikkukuntoutusseurantaa, jonka kesto on totaalisen x, koska mulla ei oo hajuakaan, kuinka pitkään tämmöiset tapaukset ketää toipua. Kuukauden? Puoli vuotta? Vuoden? No, sen näkee sitten. 

Loppuun fiilistelykuvia, tongin arkistoja huvikseni ja löysin tämmösiä, molemmat meijän ekalta talvelta, eka vuoden 2011 puolelta ja toka tammikuulta 2012.