Heippa kaikki jos siellä jotain lukijoita vielä on, ja tervetuloa myös mahdolliset uudet silmäparit!
En luvannut olla poissa ikuisesti enkä sitä lopulta ollutkaan. Isan poniblogi palaa nyt ihan virallisesti pois tauolta uusien tuulien kera. Ensin pieni katsaus muutamaan menneeseen vuoteen ennen kuin siirrytään tulevaan.
Roosa on mun/äidin omistuksessa edelleen, on ollut koko ajan. Viime kesänä me vietettiin meidän kahdeksatta vuosipäivää ja en voinut olla miettimättä, kuinka nopeesti viimeiset kahdeksan vuotta on lopulta menneet ja toisaalta kuinka en osais enää kuvitella elämää ilman maailman rakkainta tammavammaa.
Sen jälkeen kun laitoin pillit pussiin bloggaamisen suhteen, meillä ei ole ollut enää mitään pitkiä saikkukierteitä. Toki Roosa tulee aina olemaan Roosa, ja sitä pitää varmaan aina vähän tarkkailla, että se pysyy hyvänä. Ollaan kuitenkin viimeisten vuosien aikana löydetty jonkinlainen tasapaino siihen, että sen kanssa pystyy treenaamaan melkein täyspainoisesti ja jopa jonkin verran hyppäämään (!!).
Kisauraa meillä sen sijaan ei ole enää ollut. Koitettiin jossain vaiheessa käydä hyppäämässä kotitallilla jotkut pikkukisat ja Roosa heitti homman niin pelleilyksi (kentän laidalla oli jär-kyt-tä-vä portti, jota ei tietenkään voinut mennä lähellekään), että hylkyhän siitä tuli. Siinä vaiheessa mä totesin, että oon saanut tarpeeksi itseni nöyryyttämisestä ja meidän yhteinen kisaura oli sitten siinä :D
Kaiken kaikkiaan voisi kuitenkin sanoa, että meillä on blogin hyllyttämisen jälkeen mennyt paremmin kuin moneen vuoteen ennen sitä.
Lisäksi ponirintamalla on tapahtunut muutakin muutosta. Viime kesänä ostin puoliksi mun tädin kanssa vanhan kaverini Tikun (TÄSSÄ POSTAUKSESSA mainittu aiemmin) viettämään eläkepäiviä kaveriponiksi mun tädin hevoselle. Kaikkien näiden vuosien jälkeen tuntui niiiin ihanalta saada vanha kamu takaisin. Tiku on jo 23v, mutta edelleen ihan yhtä velmu kuin silloin joskus reilu 9 vuotta sitten, kun sillä aloin ratsastaa.
Eli tätä nykyä mun omistuksessa on puolitoista enemmän tai vähemmän sekopäistä welshponia.
Sitten tulevaan.
Mä muutan Islantiin.
Siis mitä!?
Mä olin keväällä 2018 Islannissa muutaman päivän lomalla ja rakastuin siihen maahan. Siitä asti mä olen tutkinut, koska mun olisi mahdollista palata sinne. Oikeastaan mä olin ajatellut vain jotain lyhyempikestoista juttua, lähinnä muutaman päivän ratsastusvaellusta, koska mä en uskonut, että mun olisi mahdollista lähteä sinne pidempiaikaisesti. Tässä tänä vuonna kaikki kuitenkin muuttui.
Mä sain kaverin kautta tietää yhdestä tarjolla olevasta työpaikasta issikoiden parissa, ja ensin kuittasin koko jutun vaan naurahduksella. Pari tuntia myöhemmin se asia kuitenkin muhi edelleen mun mielessä, ja aloin miettiä, olisiko mun ihan oikeasti mahdollista lähteä. Totesin, että toi on niin ainutlaatuinen mahdollisuus ja mun pitkäaikainen haave, että en pääse siitä yli, jos en edes kysy siitä duunista. Long story short, about viikon päästä mulla oli työpaikka.
Tulevat kuukaudet mä siis elän mun hevosunelmaa keskellä tulivuorten maata, treenaten nuoria ja vähemmän nuoria issikoita. Siihen tämä blogin uudelleenkäynnistäminenkin liittyy. Haluan jakaa paloja reissustani tänne, joko jonkun muun iloksi tai sitten ainakin vähintään omiksi muistoiksi.
Roosa on sen aikaa ylläpidossa mun kaverilla, ja vaikka mulle tuleekin ihan järkyttävä ikävä sitä ja hyvästit sen kanssa oli maailman vaikeimmat, tiiän että se on hyvissä käsissä. Ja vaikka molempia poneja tulee ikävä, niin oon samalla aivan sairaan innoissani tästä tulevasta. Issikat on aina olleet lähellä mun sydäntä, ja vaikka mulla ei ihan valtavaa issikkakokemusta olekaan, oon innoissani hyppäämässä vähän erilaisen ratsastuslajin pariin.
 |
| kuva mun edelliseltä Islannin reissulta |
Tätä kirjoittaessa mä olen vielä Suomessa ja mietin, mitä ihmettä mä oikein olen mennyt tekemään. Päässä risteilee miljoonat kysymykset siitä, miten mä oikein selviän ihan yksin vieraassa maassa, riittääkö mulla rahat elämiseen, jäänkö mä jumiin johonkin hemmetin lumimyrskyyn, mitä jos joku tulivuori päättää purkautua siinä lähellä silloin kun mä olen siellä, jne jne jne, lista jatkuu loputtomiin. Mutta islantilaiseen mentaliteettiin kuuluu, että kaikesta selvitään, joten ehkä mä tuun kevään aikana jotain oppiin siitäkin.
Jatkossa täällä blogissa on siis tiedossa mun pohdintoja Islannista ja siellä asumisesta, issikoista, ylipäätään kaikesta mikä mun reissuun liittyy, ja lisäksi mahdollisesti sekavaa pohdiskelua kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä. Pääosin aihepiirinä kuitenkin edelleen hepat ja ratsastus ja nyt myös Islanti.
Tietenkin toivottavasti luvassa on myös kuvia yhdestä maailman kauneimmista maista (täysin objektiivinen arvio, tietysti). Kai tämä on joku hevosblogi-matkablogi-
Ja lisäksi, en ole törmännyt kovin moneen suomalaisblogiin Islannissa asumisesta, joten toivottavasti tästä voisi olla apua myös jollekin joka harkitsee sinne lähtemistä. :)
Pidemmittä puheitta, jos mun seikkailut kiinnostaa niin jää seurailemaan!
-Isa
P.S. Disclaimer: vaikka tämä on Isan poniblogi niin kyse on tottakai islanninhevosista. Mutta koska oon ihan #ponityttö4ever niin poniblogina tämä pysyy :D
