Ilmoitusasiaa

Mä en tiedä tarvitseeko tätä edes kirjoittaa, vaan se on ehkä vähän itsestäänselvyys kun katselee viimeaikojen.. hiljaisuutta. No, päätin kuitenkin ilmoittaa ihan vaan vaientaakseni soimaavan omatuntoni.

Blogi on nyt siis ihan virallisesti tauolla. Sitä en tiedä, koska palaan vai palaanko ollenkaan, mutta tällä hetkellä mulla ei aika eikä energia eikä kiinnostus tai mikään muukaan riitä tähän. Ja on mua pikkuhiljaa alkanut ahdistaa se, että mitä kaikkea voin täällä sanoa, etten sano mitään mikä loukkaa ketään tai sano kenestäkään muusta ihmisestä ketään, ja joo, en tiedä, en vaan enää koe, että haluan kertoo asioistani ja ratsastusajatuksistani tänne. (Osasyynä tähän se, että luin vanhoja postauksia vuosien takaa ja oon vaan jotenkin superärsyyntynyt kaikkeen mitä kirjoitin ja sanoin ja ajattelin ja silleen)

Ja kuten jo varmaan joskus aiemmin sanoin, musta tuntuu, etten uskalla kirjoittaa Roosasta mitään, koska se on aina huono sen jälkeen, kun kehun sitä täällä. Jotenkin on vähän turhaa pitää blogia ponistaan, jos ei halua kirjoittaa siitä mitään. Tai ei halua kirjoittaa muista hevosista, koska ei halua loukata kenenkään yksityisyyttä. Eli jäljelle ei oikein jää mitään kirjoitettavaa, you see my problem? :D

Mutta näin ennen taolle vetäytymistä: Meille kuuluu oikeesti hyvää. Elämä liikkuu eteenpäin, Roosa liikkuu eteenpäin, ja ehkä vielä jonain päivänä meidän räpellystä voi kutsua nätiksi ratsastukseksi. Musta tuntuu, että kaikessa kurjuudessaankin siitä oli hyötyä, että jouduin aloittaan kaiken ihan alusta, tavallaan sain lähtee puhtaalta pöydältä rakentaan kaiken uudestaan. Oon muuttanut ratsastustyyliäni ja tuntuu, että Roosa on rennompi ja vastaanottavaisempi kuin ikinä ennen. Ei me olla vielä lähelläkään edes kohtalaista kuntoa, mutta ehkä vielä joskus. Ja kuten joku on ehkä laskeskellut, kyllä, mun ponivuoteni ovat takana. Tästä eteenpäin ei kai ole mikään kiire. Jatkan taivaltani Roosan kanssa niin pitkään, kun se tuntuu oikealta, ja mietin asioita matkalla.

Eli pidemmittä puheitta: Isan poniblogi siirtyy ihan virallisesti tauolle. Kiitos teille, jotka olette lukeneet matkan varrella ja välillä jopa piristäneet kommenteilla. Mä en halua hyvästellä, koska en lupaa pysyä poissa ikuisesti, ja jos hyvästelen, niin tiedän etten tule palaamaan. Eli sanon vaan, että näkemiin siihen asti kunnes taas tavataan.