KaRa 18.6. seurakisat

Mikäs sen parempi tapa kruunata vuosipäivä kun käydä hyppäämässä ekat oman tallin ulkopuoliset kisat sitten viime syksyn, ja puhtaasti!

Oltiin siis Pohtiksella keskiviikkokisoissa hyppäämässä 90 cm. 

Verkassa Roosa ei imenyt ihan hirveesti eteen, ja jonkin verran jouduin ratsastaan lisää laukkaa.
Radalle tullessa Roosa koki jonkun bellamaisen muodonmuutoksen. Poni oli aivan superhyvä, imi esteille ja voisin sanoa että oli yksi meidän parhaista radoista ikinä. Rytmi säilyi koko radan, askeleet napsahteli kohdilleen sen kummemmin yrittämättä, kaikki oli kauheen helppoa. Ainoa täydellisyydentunteen rikkova muistikuva radalta oli vähän ennen vesimattoa, kun Roosa jäi askeleen ajaksi tuijottamaan jotain katsomossa. Sekin oli pientä, puolipidätteellä keskittyminen takaisin rataan.

(c) Saara Juurikorpi

Okei, ei se rata varmaan noin täydellinen ollut, mutta sellanen fiilis jäi. :)

Musta oli kiva, että radalla oli pari vaihtoehtoestettä. Ensimmäinen oli numero 5, joko Ekohepo-lankuilla varustettu pysty tai ihan vaan puomipysty. Toinen oli heti seuraava este, joko puomipysty tai pysty jossa oli alla vesimatto.

Ekasta vaihtoehdosta valittiin ihan se puomipysty, ei sillä että Roosalla lankkujen kanssa ongelmia olisi, mutta siitä sai kivemman tien seuraavalle, joista mentiin vesimatto.

Tänään Roosa oli kaiken lisäksi puhdas, jes jes JES! Kyllä tää tästä!

Seuraavia kisoja pitää nyt vähän odottaa, lähen sunnuntaina riparille ja siitä pari seuraavaakin viikonloppua menevät ripari- ja konffisjutuissa.
Heinäkuun lopulla on peräkkäisinä viikoilla Niihamassa ja KaRalla kisat, kattoo suunnataanko sinne. Ei hirveen pitkälle viitti vielä lähtee, kattoo nyt ensin miten tää lähtee tästä nyt sujuun. :)

(c) Saara Juurikorpi

1096 päivää

3 vuotta. Se on paljon se.

Täytyy sanoo, että on ollut huikeen opettavaiset kolme vuotta. Paljon on ollut hyviä hetkiä, mutta paljon myös vaikeita aikoja. Oon oppinut hirveesti Roosasta, selässä pysymisestä, vammoista, ratsastuksesta, ylipäätään kaikesta. Päivääkään en vaihtais pois, jos huonoja päiviä ei olis, hyviä ei osais arvostaa.

Kolme vuotta sitten Roosa talutettiin hevosautosta Niihaman pihaan. Siitä se lähti.



hih, ihan eka päivä :3

Pari päivää myöhemmin kiipesin ekaa kertaa selkään. Taisin sanoa, että kivoin poni jolla oon koskaan ratsastanut. Eikä ole mielipide vieläkään muuttunut, vaikka molemmat meistä on hirveen erilaisia kun sillon ekalla viikolla. 

Hassua, kuinka Roosa on mulle edelleen se 6-vuotias (tai oikeastaan 5, koska se ei ollut ehtinyt täyttää kuutta vielä, mutta virallisesti 6-vuotias) pikkutamma. En mä osaa ajatella sitä 9-vuotiaana. Kauheeta, kuinka vuodet menee nopeesti.

Kolmessa vuodessa Roosasta on tullut mulle ihan älyttömän tärkee. Veikkaisin, että se kuinka se Niihamassa vieroksui kaikkia vieraita, syvensi meidän keskinäistä luottamusta. Kuulostaa varmaan kliseiseltä. Luotan Roosaan ihan hullun paljon. Varsinkin jos miettii kuinka vähän siihen kannattais luottaa. Vaikka nyt esimerkkinä se Bellaratsastelu, ei mulla koskaan sen kanssa ollut sellasta fiilistä, että voin luottaa siihen täysin. Roosan kanssa se fiilis on melkein koko ajan.

Kolmeen vuoteen mahtuu paljon tunnetta. Pelkoa siitä, onko Roosa ponikokoinen vai ei. Pelkoa siitä, kuoleeko se rauhoitusaineen yliannostukseen väärään suoneen. Pelkoa siitä, kestääkö sen jalat.

Riemua siitä, kun ollaan sijoituttu kisoissa. Riemua siitä, kun ollaan voitettu itsemme. Riemua siitä, kun ollaan pelleilty yhdessä. Riemua luottamuksesta.

ratsastusta ekana kesänä..



...ja nykyään, huomaako eroa?

Naurua, itkua, ärtymystä, onnea, kiintymystä, pettymystä, toivoa, tappelua, onnistumista. Toisin sanoen huikeat, värikkäät, sanoinkuvaamattomat kolme vuotta takana ja toivottavasti vielä huikeampaa aikaa edessä.

Kiitos Roosa!



Laidunriiviö

Heipsarallaa!

Roosa pääsi toissapäivänä laitumelle. Vauhtia ei puuttunut, kun se ja karsinanaapuri Aino kaahailivat ympäriinsä. Vähän jännäiltiin, pysyykö ne pystyssä, kun varsinkin portin edessä oli vähän liukkaampi kohta. Ihan hyvin onneksi meni, ja kyllä ne siitä rauhoittuivat. 

Me ollaan oltu taas tunneillakin. Torstaina oli kouluvalkku, ratsastettiin ponia niin, että etulavat menee sitä reittiä mitä halutaan. Tai jotain, oon varmaan joskus ennenkin sanonut, että oon huono selittään tämmöstä :D Meni kuitenkin tosi hyvin, vaikka Roosan mielestä maneesin ovi ja sen takaa kuuluvat äänet oli hirveitä.

Perjantaina oltiin hyppäämässä. Roosalla oli pitkästä aikaa ihan oikeesti kunnolla virtaa, ja pitkästä aikaa mua kuskailtiin. En valita, tykkään Roosasta niiiiin paljon enemmän ylienergisenä kun yhtään laiskahkona.

No joo, tehtiin paljon puomeilla ja sitten muutamaan kertaan 3-4 esteen tehtävä. Muuten meni tosi hyvin, mutta lopuksi alkoi sataa kaatamalla ja Roosaa ärsytti. Sitten kun vielä ajauduttiin lähelle estettä ja se putosi, tuli kyllä kunnon protestipukki! Joo, no, ihan hauskaa.

Eilen pidettiin ihan vaan vapaapäivä. Käytiin kävelemässä ja juostiin yhdessä kenttää ympäri. Molemmilla oli hauskaa. :)

Whoaa meillä on kohta vuosipäivä. Kolme vuotta. No joo, siitä parin päivän päästä lisää. (Hope so..)

En oo vielä keksinyt, miten saan kännykältä laitettua videoita tähän, joten ette saa nauttia pätkästä Roosan ja Ainon kaahailua :( mutta video on mulla myös instagramissa, joten käykääpäs kattoon @isaeveliinaa (piilomainostusta köhköh) ;)

//EDIT: okei mitähän ihmettä, edellinen postaus väittää olevansa toukokuulta. Ei todellakaan ole, julkasin sen useemman päivän kesäkuun puolella. Ihan huvittavaa, kun ne kuvatkin on otettu 7.6...

En tiiä oonko ainoo jolla se näyttää olevansa toukokuuta, mutta nyt ainakin näyttää tosi tyhmältä kun siinä vielä lukee kaikkea että "menee paremmin kuin toukokuussa" etc. Nojoo, pyydän anteeksi, blogger on tyhmä :(

Edelleen maisemissa

Heipparallaa! Pahoittelut, ettei meistä ole vähään aikaan kuulunut mitään. Oon muutamaan kertaan aloitellut kirjoittaan, mutta jotenkin ei ole vaan napannut kirjoittaa kännykällä. Meidän kone on ollut rikki jo pidempään, mutta nyt rupesi toden teolla nyppimään kännykällä kirjoittaminen, kun mulla ei omaa konetta ole. Jonkun postauksen kirjoitin kyllä oikeastaan valmiiksi, mutta se jäi jostain syystä julkaisematta. Hups.

Se postaus, joka jäi julkaisematta siinä toukokuun puolella koski lähinnä sitä, kuinka ei olla päästy pitkään aikaan tunneille aikatauluongelmien vuoksi ja kuinka paljon mua häiritsi se. Nyt on sekin asia korjaantunut, ja ollaan oltu useemmassakin valkussa. Pari kertaa ollaan oltu estetunnilla ja hyvin on mennyt, samoin koulutunnit. Ehkä tää vielä tästä. Nyt pitäis ruveta katseleen, olisko tässä lähellä jotain kisoja jonne voisi mennä kokeileen, suostuisko Roosa hyppäämään.

Nyt ylipäätään on mennyt paljon paremmin kuin toukokuussa, joka oli aika tahkoamista, ja alkaa tuntua, että ehkä sittenkin osaan ratsastaa. Pitäisi vaan muistaa olla säätämättä liikaa kädellä.. Voihan se olla, että mä vielä joskus opin!

Roosa pääsee todennäköisesti laitumelle nyt ihan muutaman päivän päästä! Odottelen jännityksellä, mikä päivä poni löytyy tarhan sijasta laitumelta.

Tänään Roosa keksi jonkun aivan idioottimaisuuden tarhasta hakiessa, se ei nimittäin olisi suostunut tulemaan portista ulos.. Kivoja nää ponit.

Kuvia parin päivän (tai oikeastaan illan) takaa, kun mentiin sileetä. 

Koitan kerätä motivaation takaisin kasaan, siihen asti adiós!