perjantai 18. huhtikuuta 2014

Estehyppelyä ja mustasukkainen poni

Heipsan, ja hyvää pääsiäistä! Tai oikeastaan pääsiäislomaa, varsinainen pääsiäinenhän on vasta parin päivän päästä. Tai jotain. :D

Viime sunnuntaina oltiin Roosan kanssa hyppäämässä Vahannan harkkarikisoissa 80 cm, eka tommonen kunnon rata saikun jälkeen. Rata oli tyyliarvostelulla, joten en sen kummemmin menestystä lähtenyt tavoitteleen, Roosa kun ei tunnetusti ole ihan tyyliluokkien poni, heh.

Verkassa päästiin yllättävän hyvin joka puolelle maneesia eikä ponski kummemmin kyttäillyt. Verkkahypyissä mulla oli vähän ongelmaa saada tarpeeks rytmiä, ja melkein kaikki hypyt tuli aika juureen. No, 80 cm menee Roosalta kyllä vähän huonommistakin paikoista.

Radalle halusin enemmän tempoa ja rytmiä, ja ratsastin laukan selkeesti enemmän eteen jo ekalle esteelle tullessa. Sen jälkeen homma lähti sujuun. Tokalle esteelle ratsastin paikan eteenpäin ja siitäkös Roosa innostui, nätti pukki matkalla kolmoselle. Ylipäätäänkin koko radan vauhti vähän kiihtyi kiihtymistään, ja loppua kohden alko olla jo vähän työtä ponin käsissä pitämisessä. Ihan hyvin kuitenkin meni, puhdas rata. Papereissa luki jotain tasaisesta kädestä ja istunnasta, ja siitä, että tempo varsinkin loppua kohti liian villi. Oho, hups.

Maanantaina Roosa oli kuulemma lepuutellut etujalkojaan tarhassa. Olin siis pikkusen huolissani menossa ratsastaan. Ja olihan se taas ihan alkuun vähän epämääräinen.. Onneks parin käynti-ravisiirtymisen jälkeen normalisoitui, mutta eihän toi hyvä juttu ole.. Seuraillaan..

Muun viikon poni on liikkunut ihan jees. Torstaina oltiin Tytsän tunnilla, vähän niinku koulu-puomi-estetunti sekoitus. Ei hypätty Roosalla paljoa, tehtiin neljän esteen tehtävä pariin kertaan, jotta nähtäis, tuleeko hyppäämisestä reaktiota. Meni ihan hyvin ja Roosa oli tosi innoissaan. Ei se jalka ainakaan kovin kipeeltä vaikuttanut, kun poni vaan paineli täysillä ja mä koitin pitää sitä hallinnassa. :D

Tänään menin ennen Roosaa yhden Tytsän siirtotallissa asuvan hepan, Ankan. Roosa katto mua tosi hämmentyneenä ja mustasukkasena, kun en hakenutkaan tarhasta sitä vaan jonkun muun. Myöhemmin kun tulin hakemaan Roosan, se murjotti mulle. Kuntoon laittaessa se vaikutti melkein Niihama-Roosalta, pelottavaa.

No, päästiin kuitenkin ratsastaan ilman sen suurempia hämminkejä. Mua jännitti ruveta ravaan, vähän semmonen moment of truth, onko se puhdas vai ei. Alitajuisesti olin kai ihan varma, että se olis ep, koska kun Roosa sitten lähti ravaan puhtaasti, olin ihan silleen what. Positiivinen yllätys :)

Joka tapauksessa pitää vielä jatkaa sen jalan seurailua, että kestääkö se hyppäämistä. Toivottavasti..


maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kun elämä hymyilee

Nyt ollaankin oltu viikko Vahannassa! Ero entiseen Roosaan on koko ajan havaittavissa, poni on hirveen paljon rennompi ja tyytyväisempi kuin Niihamassa. Roosa on ratsastaessakin ollut paljon parempi, edelleen rennompi ja jotenkin liikkuu rehellisemmin ja innokkaammin. Heh, eikä vielä toivottavasti kukaan ole saanut elinikäisiä traumoja Roosasta!



Viikonloppuna olin Hevoset 2014-messuilla, sekä lauantaina että sunnuntaina. Mukaan tarttui jonkinsorttinen loimi, huopa, heinäverkko, elektrolyyttiä ja msm:ää, sekä tietysti heppakarkkeja. Tuolla näin ekaa kertaa hevosten "irtokarkkeja", eli sai itse täyttää muutamasta laatikosta pussin ja sitten sen litramäärän mukaan hinnoiteltiin. 

Sunnuntaiaamuna oli Tytsän pitämä koulutunti. Mentiin kentällä, kun maneesissa oli jotain muuta.
Alkuun tehtiin käynnissä suorakulmion/neliön muotoista uraa uran sisäpuolella, ja aina kulmat etuosakäännöksenä. Piti huolehtia siitä, että vaikka hevonen astuukin paikallaan, ulkokyljen liike säilyy. 

Ravissa oltiin enemmänkin ympyrällä, ja väistätettiin takaosaa ulos samalla kun ulkokylki eteni ja asetus oli kuitenkin sisään. Tätä työstöä oli aina korkeintaan puoli ympyrää kerrallaan, ja sen jälkeen päästettiin suoristumaan eteen.

Tehtiin samaa juttua molempiin suuntiin, ja huomas selkeesti, että vasempaan kierrokseen oli paljon vaikeempaa. Jo ihan vaan asetuksen saaminen rennosti tuotti haasteita, kun Roosa oli ihan sitä mieltä että "en varmasti käännä päätä vasemmalle".
Loppujen lopuksi meillä meni kuitenkin siihen vaikeampaankin suuntaan ihan hyvin ja lopetettiin sitten siihen. Ei tehty laukkatyöskentelyä sen kummemmin, koska kenttä ei ollut vielä ihan täysin sula, ja vaikkei se nyt varsinaisesti kova ollut, niin ei se mikään kovin pehmeä ja joustavakaan.

Tänään menin ensin maneesiin, mutta alkukäyntien jälkeen piti vaihtaa kentälle. No, kävelin siinä sitten pitkin ohjin loimi toisessa kädessä kenttää kohti, kun yhtäkkiä Roosa säikähti jotain kentän portilla. Poni kääntyi salamannopeasti 180 astetta ja mä rämähdin komeasti tallin pihalle. (Pikku vinkki: ei kannata, se sattuu.) 
Roosa sitten juoksi jonkin aikaa ympäriinsä, mutta ihmisten saarrettua sen se joutui alistumaan kiinnijäämiseen. Vähän pörheänä poni oli, mutta palasin kentälle ja aloin ratsastaa kunnolla. Pikkuhiljaa villiponikin rauhoittui. Olipahan tapahtumaa tälle päivälle!


keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Kuka olet ja mitä teit ponilleni?

Maanantaina se vihdoin oli, muuttopäivä Vahantaan! Roosa oli alkuun tooosi hämmentynyt, eikä uskaltanut ensin tulla edes tallin ovesta sisään (..). Kuitenkin sitten kun pääsi karsinaan, ponski rauhoittui. Siinä sitten purettiin vaan kamat, koska olin ratsastanut Roosan jo Niihamassa.

Tiistaina olin kipee, ja Saara meni Roosalla. Poni oli vissiin käyttäytynyt ihan okei :)

Tänään olin taas tallilla. Kyllä ihan selkeesti huomas, että Roosa oli jo parin Vahantapäivän jälkeen ihan erilainen. Se oli jotenkin paljon rennomman ja iloisemman oloinen. Tuli vähän semmonen "kuka olet ja mitä teit mun ponille"-fiilis, kun poni olikin ihan onnellinen eikä äksyillyt oikeestaan ollenkaan. (Siinä kaikille teille jotka pidätte Roosaa hulluna ja toivottomana tapauksena;))
Ratsastaessa pidettiin kevyt päivä, lähinnä käveltiin ja vähän ravailtiin kentällä. Kenttätyöskentelyn jälkeen kävin vielä kiertämässä maastolenkin. Roosasta lenkin alkupätkä oli kauhean jännä, ja mun piti lopulta hypätä alas ja taluttaa loppumatka. Ei me oltais muuten päästy siitä ikinä ohi, enkä halunnut luovuttaa ja kääntyä takaisin.

Mun piti ottaa Roosasta joku kuvakin uudessa paikassa, mutta arvatkaa muistinko.. Eli tällä kertaa kuvaton postaus (hui, en muista koska viimeksi on ollut ilman kuvia). No joo, koittakaa kestää. Adios!