ULKOASUREMPPAA

säädän ulkoasua, älkää ihmetelkö jos näyttää oudolta :)

Kontrolli

Torstaina oli kontrollikäynti Teivossa. Tällä kertaa se oli vasta klo 17.30, joten mun ei tarvinnut olla koulusta pois. Kääntöpuolena toki oli, että oli lähteissäkin jo aika pimeetä, ja palatessa aurinko oli kokonaan laskenut.

Klinikalla Roosa ei olis ensin halunnut mennä ovista sisään (...), mutta ihan kivasti käyttäyty muuten. Paitsi no, kun sitä rauhoitettiin toista kertaa, se meni istuun, ja sen jälkeen rauhotettiinki karsinassa.. :D

Taivutukset tehtiin sisällä pitkällä käytävällä. Roosa edelleen arko sitä oikeeta etusta, mutta eläinlääkäri sanoi että näytti paremmalta kuin viimeks. Sitä ei tällä kertaa ultrattu, vaan piikitettiin taas, ja nyt kävellään 2 viikkoo mahdollisimman suorilla urilla ja sen jälkeen 2 viikkoa ravailua ensin suorilla ja sitten loivia kaarteita. Noin kuukauden päästä sitten uusi kontrolli ja katsotaan miten jalka on reagoinut lääkkeeseen ja rauhoitukseen.

Mulla ei taaskaan ole mitään järkeviä kuvia. Tuossa siis kuvasarja jonka otin joskus kun syötin Roosalle porkkananpalaa. :D

Terkkuja saikkulaisilta!

Viimeinen viikko nyt kävelty kävelty kävelty, ja veikkaan, ettei ketään kiinnosta kuulla sen tarkemmin erikseen joka päivän kävelemisestä. :D
Tänään koitin ottaa Roosan kanssa teinikuvia karsinassa, mutta ponskia ei ihan kiinnostanut. Nää tähän postaukseen asti päätyneet kuvat tais olla ainoat, mitkä ei olleet ihan törkeesti tärähtäneita tai Roosa just liikkunu johonkin. Roosasta on oikeesti tosi vaikee ottaa kuvia yhtään pidemmällä tarkennusajalla, kun toi yksilö on aavistuksen liikkuvainen.
Tällä kertaa tämmöstä lyhyttä, kun eipä ole kerrottavaa pitempään postaukseen. Ja sori jos kappalejaot ei näy, tää mun kännykkä aktiivisesti koittaa poistaa ne :/

Villiponi

Tää viikonloppu oli melko tallipainotteinen, tänään yhdestätoista asti talkoilin Niihaman kansallisissa ja eilenkin vaan kotona tai tallilla.

Aina aikasemmin saikuilla Roosan pää on kestänyt ihan hyvin, mutta nyt näyttäis jo kahden päivän jälkeen olevan pientä vireyttä havaittavissa. Eilen poni ei saanut olla kuin tarhassa ja karsinassa, ja kun hain sen tarhasta, tultiin ekat 10 metriä takaperin pomppien ja loppumatka jotain suunnilleen piaffia. Edistystä kuitenkin viime vuoteen; vaikka se oli kuinka tärppä ja pomppi, ei kertaakaan yrittänyt jyrätä eikä kunnolla lähteekään. :D Hoitaessa Roosa oli myös ihme ADHD, voisin vannoo ettei se ollut oikeesti sekuntiakaan paikallaan.

Tänään se oli tallissa jo rauhallisempi, mutta eh, se ratsastus. Eläinlääkärin ohje oli, että kävelis mahdollisuuksien mukaan maastossa, tai esimerkiksi Niihaman valtavaa kentää ympäri. Mahdollisimman isoja linjoja siis ja ei aktiivista kääntöliikettä. Maastoon en viittinyt yksin lähteä, joten aattelin mennä kentällä, tai oikeastaan oli pakkokin, kun kisat olivat kesken ja maneesit varatut.
Voisin sanoo, että sujui tosi hyvin ja poni pysyi käynnissä blaablaablaa, mutta ei se ihan mennyt niin. :D
Ekat keulimiset vedettiin jo tallin edessä, siitä jotenkin melkein käynnissä melkein pomppimatta kentälle, jossa osittain käveltiin erittäin, erittäin räjähdysherkän tuntuisena, ja osittain poukkoiltiin ja pompittiin pystyyn. Varsinkin jos maneesista kuului joku ääni. Onneks olin tallissa jo varautunu pieneen vireyteen martingaalilla, ja onneks Roosan keulimiset ei tähän asti ainakaan oo olleet mitään megaluokan hyppään-niin-korkealle-että-kaadun-taaksepäin -keulimisia, vaan semmosia pienempiä. Heh, pitää koputtaa puuta.
Kisat loppuivat siinä, ja pari tyyppiä oli menossa maneesiin. Sain Roosan jotenkuten luotsattua samalla ovenavauksella maneesiin ja, tsadaa, aivan rauhallinen poni. Huoh, taisi ulkoilmaelämä olla liian jännää..
Toivottavasti vähän rauhoittuu meno huomiseksi :D

Vanhojen kuvien laittaminen jatkuu, koska en ole saanut aikaiseks kuvailla.. Tää viime keväältä :)

Klinikkareissua, vaihteeks

Ihan ensin mainitsen nyt niistä viime viikonlopun Drive-ineistä sen verran, että pohjalta pääsee vaan ylöspäin (?). Kiellettiin pihalle molemmat luokat, 90 ja 100 cm.

Maanantaina koulutunnilla Roosa ontukin sitten melko selvästi, eikä vertynyt silleen miten on aikasemmin jos on ollut ep. Koko viikon on sen jälkeen ollut muuten ihan ok, mutta varsinkin kaarteissa oikealle on liikkunut epämääräisesti.

Tänään mentiin taas Teivoon, kattoon olisko syy jaloissa, esimerkiks siinä samassa oikeessa vuohisnivelessä, joka piikitettiin silloin keväällä. Aika oli varattu yhdeksäks, joten aattelin ehtiväni kouluunkin sen jälkeen, mutta en sitten ehtinytkään, huupsis!

Roosalle tehtiin ihan perusteellinen ontumatutkimus, juoksutettiin, taivuteltiin, ja ratsastinkin sillä siinä pihalla, jotta nähtäis se ontuminen vielä selvemmin. Sen jälkeen röntgenkuvattiin, mutta onneks kuvat oli puhtaat. Röntgenin jälkeen ultraäänikuviin, ja siellä löytyikin todennäköisesti se syy, miksi poni on ontunut ja kiellellyt.

En tiedä, osaanko selittää yhtään oikein, mutta mä yritän. Tää on siis miten mä sen selityksen ymmärsin :D

Elikkä vuohisen takana on jotkut nuljuluut, ja niiden välissä on joku tooosi tiukka nivelside, jonka ei vissiin pitäis kunnolla edes joustaa. Jossain vaiheessa tää kohta on ilmeisesti kokenut jonkinlaisen iskun, ja se side on joutunut antaan vähän periksi. Se on kuitenkin niin vahva, että se ei ole katkennut, vaan irrottanut ehkä luunmuruja sen toisen nuljuluun pinnalta. Elimistö on lähtenyt korjaan sitä niin, että se on kasvanut ulkoreunalta erilaiseksi kun toisella puolella, ja ultrassakin näkyi, että toinen puoli oli selkeesti erilainen.

Ilmeisesti tää juttu on kuitenkin tapahtunut jo aikaa sitten, koska se on ehtinyt rakentua tollaiseksi, sitä ei oo vaan huomattu aiemmin.

Toi ei ilmeisesti ollut ihan arkipäiväinen tapaus tuolla Teivon hevosklinikallakaan, koska parikin eri eläinlääkäriä kävi sitä kuvaa katsomassa ja pohtimassa. Ilmeisesti siitä ei enää normaalia saa, koska se on ehtinyt mennä sen verran pitkälle, mutta sitä voidaan hoitaa. Alkuun nyt piikitettiin se ja varattiin kontrolli kahden viikon päähän, ja jos ei silloin ole oireeton, toinen kontrolli kahden viikon päähän. Ja jos ei toi lääkehoito ala auttaan, se on kai pakko tähystää, ja sen jälkeen mulla ei ole mitään aavistusta mitä ne tekee. Mulle ei ihan selvinnyt myöskään mitään paranemisennusteista sun muista, tai sanoi se eläinlääkäri, että niitä katsotaan sitten kun selviää, miten se reagoi tohon hoitoon, mutta paranemisennuste like what? Kisakäyttöön? Harrasteponiksi? Seurahepaksi jos sitäkään?

Joo, no, ainakin alkaa toi Teivo olla jo tuttu paikka. Ja onko hyvä vai huono juttu, että mä alan kohta jo tuntea koko henkilökunnan sieltä? Ainakaan yhtään enempää ei tarvis tulla näitä klinikkakäyntejä tän vamman hoidon jälkeen..

Ja koska jälkiviisaus on niin pirun mukavaa, veikkaisin, että se kevään nivelpiikityshommeli oli tota samaa vammaa, sitä ei vaan sillon ultrattu, vaan suoraan taivutusten perusteella piikitettiin. Sillon varmaan aateltiin, että ihan normaali niveltulehdustapaus vaan. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, samalla kaavalla tääkin olis voinut mennä, onneks ruvettiin tutkiin kunnolla :)

Ja yks hyvä puoli reissussa ainakin oli, mulle tuli ihan tosi hyvä fiilis, kun meijän kuskina toiminut henkilö sainoi, että "hienoo nähdä, miten toi poni luottaa suhun". Pienet asiat tekee onnelliseks :)

Blogista tulee vissiin taas tämmöstä saikkukuntoutusseurantaa, jonka kesto on totaalisen x, koska mulla ei oo hajuakaan, kuinka pitkään tämmöiset tapaukset ketää toipua. Kuukauden? Puoli vuotta? Vuoden? No, sen näkee sitten. 

Loppuun fiilistelykuvia, tongin arkistoja huvikseni ja löysin tämmösiä, molemmat meijän ekalta talvelta, eka vuoden 2011 puolelta ja toka tammikuulta 2012.