Heippa! Mä en ole viime aikoina (lue: pariin kuukauteen) kirjoittanut tänne yhtään mitään, mutta mulla on ihan oikeesti ollut syy siihen, kerrankin.
Mä nimittäin oon jossain määrin alkanut pelkään kertoa tänne hyvistä päivistä, koska tuntuu, että joka kerta kun mainitsen blogissa Roosan olleen ihan hyvä, se on seuraavana päivänä ihan kolmijalkainen. Nytkin kamppailen itseni kanssa kertoako meidän kuulumisia ollenkaan, mutta ehkä mä yritän kuitenkin. Ihan silleen lyhyesti, tai jotain.
Tällä hetkellä meille kai kuuluu ihan kohtalaista. En uskalla sanoa, että hyvää, mutta parempaa kuin kesällä joka tapaukessa. Elokuussahan mä kirjoitin meidän klinikkavisiitistä ja siitä, että lähdetään nyt kuntouttaan ponia. Ja niin siinä kävikin, ollaan päästy meneen kaikkia askellajeja ja jopa hypätty kertaalleen pikkiriikkistä 20-senttistä ristikkoa (miten sellasestakin voi olla niin onnellinen <3). Satula meillä on vaihtunut ihan kokonaan, omalla satulallaan Roosa ei kerta kaikkiaan ole liikkunut puhtaasti. Tällä hetkellä meillä on lainassa yhden kaverin satula, mutta se on tällainen väliaikaratkaisu. Ei sekään ihan priima ole Roosalle, mutta toistaiseksi se on nyt liikkunut sillä ihan kohtuullisesti. Pitää vähän katsella, mistä sille löytäis uutta satulaa. Anyway, siihen nähden että kesällä pelkäsin etten enää ikinä pääse ratsastaan Roosalla kunnolla tai varsinkaan ylittään mitään esteitä, me ollaan hyvässä tilanteessa.
Viime viikolla Roosa rokotettiin ja ylläripylläri sille nousi siitä taas kuume ja pari päivää poniraukka oli vuorattu kahdella sisätoppiksella, ja vaan tönötti karsinassaan. Sen jälkeen se ihan ymmärrettävästi oli vähän jäykkä, kun pääsi liikkeelle. Onneksi meillä oli tällä viikolla myös taas kiropraktikkokäsittely, olinkin ehtinyt jo kaivata sitä Roosalle. Roosalla oli kuulemma edelleen paljon jäykkyyttä varsinkin alaselässä ja kaulassa ja kallonpohjassa, mutta kaiken kaikkiaan se oli paljon parempi kuin mitä se oli sillon kun aloitettiin noi käsittelyt. Nyt ei sitten sen jälkeen ollakaan päästy tekemään mitään selästä, kun poni on pari päivää talutuksella sen jäljiltä.
Muutenkin syksy on mennyt ihan kivoissa merkeissä, oon ratsastanut ihan hirveästi muiden hevosilla! Tykkään toooosi paljon, koska se tekee niin hyvää ratsastukselle. Sen oman kanssa kun aina kuitenkin juurtuu niihin samoihin vanhoihin ongelmiin ja juttuihin :D Tän urakoimisen seurauksena mulla on kuitenkin ollut kauhea kiire koko ajan, joten siinä toinen syy, miksi vasta nyt tulin kertomaan meidän kuulumisista.
Eli joo, vielä en uskalla toivoa, että Roosa paranisi kokonaan, mutta tällä hetkellä oon onnellisempi kuin pitkään aikaan. Pitää vaan elää päivä kerrallaan ja nauttia niistä hyvistä hetkistä :)
